Vaellus Isojärven kansallispuistossa 24.-26.3.2017

Tälle reissulle sain matkakaveriksi opiskeluaikaisen kämppiksen, Rikun. Alun perin tarkoitus oli lähteä Etelä-Konneveden kansallispuistoon, mutta muutaman muuttujan takia retkikohteeksi valikoitui Isojärven kansallispuisto. Molemmat sai koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin vapaaksi, joten reissussa ehtisi olla kolme päivää.

Päivä 1

Riku oli tullut meille jo edellisenä iltana, että pääsemme lähtemään suht ajoissa liikenteeseen. Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Kuhmoista. Jyväskylästä matka-aika Heretyn parkkipaikalle oli noin 1h 20min. Parkkikselta lähdimme kävelemään vähän yli 11.

Heti alkumatkasta polkujen luonne kävi selväksi. Lumi oli pakkaantunut talven aikana poluille ja nyt polkujen tilalla oli liukasta jäätikköä. Päätimme siis kävellä hieman polun vieressä helpottaaksemme etenemistä.

Kiersimme Heretyn luontopolkua pitkin myötäpäivää nähtävyydeksi ilmoitetulle siirtolohkareelle, joka on tarinoiden mukaan jättiläisten paikalle tuoma. Siirtolohkareen jälkeen suuntasimme kohti Hevosjärveä, jossa pitäisi olla myös majavia. Näimmekin jo matkalla sinne muutaman padon. Hevosjärvelle saavuttaessa alkoi hieman olemaan jo nälkä, joten jatkoimme matkaa Kuorejärven laavulle. Siellä odottikin asiallinen laavu ja tulentekopaikka, joten rupesimme lounaan tekoon. Ruuan teko vaati vettä, joten Riku rupesi hankkimaan sitä kirveen avulla.

Lounaan jälkeen palasimme Hevosjärven pohjoispäähän, josta oli tarkoitus lähteä käymään Valkulamminvuorella. Siellä piti olla jonkinlainen luolasto, joka kiinnosti sen verran, että siellä oli pakko käydä. Matkalla luolalle näimme Hevosjärvellä reissun ensimmäisen majavan pesän. Luolasto on kansallispuiston ulkopuolella, noin 300 metriä rajasta. Luola oli muutaman kymmenen metrin mittainen, mutta kauhean pitkälle emme menneet, koska kaikki pinnat olivat liukkaat jään takia. Täytyypä käydä siellä joskus uudestaan kesäaikaan.

Valkulamminvuorelta palasimme Hevosjärvelle ja jatkoimme matkaa Vahterjärvelle, jossa oli tarkoitus yöpyä. Matkalla oli taas vanhaa havumetsää, jokunen iso siirtolohkare ja majavan jättämiä jälkiä.

Perillä odotti tyhjä ja hyväkuntoinen laavu rannassa. Polttopuita oli myös todella paljon laavun läheisyydessä. Teimme tulet laavun edessä olevalle nuotiopaikalle ja aloimme valmistautumaan päivällisen tekoon. Päivälliseksi oli loimulohta, perunoita ja paistettua punasipulia. Päivällisen jälkeen kello oli jo sen verran, että rupesimme pikku hiljaa valmistautumaan yöpuulle.

Päivä 2

Aamulla herätessäni huomasin maiseman muuttuneen. Maa oli aivan valkoinen, sillä yöllä oli satanut muutama sentti lunta. Mietin siinä miten haastavaa kävelystä voi tulla, kun lumi oli peittänyt poluilla olevat jäiset kohdat... Noh, aamupalan tekoon, että pääsee matkaan.

Heti alkumatkasta vastaan tuli sauvakävelyllä oleva pariskunta. Heillä oli nastalenkkarit, mutta eipä niistäkään kuulema ollut oikein hyötyä lumisateen takia.

Kävelimme Hirvivuoren itäpuolta kohti Isojärven rantaa ja poistuimmekin polulta jäälle. Oli huomattavasti helpompi edetä jäällä kuin rinteessä jäisillä poluilla. Kävelimme jäällä Kalalahden laavulle asti, missä pidimme lounastauon. Askel taisi olla kevyt kun näytän aivan aaveelta kuvissa ;)

Lounaan jälkeen seuraava etappi oli Huhtalan torppa, josta vanhimmat merkinnät kirkonkirjoissa ovat 1700-luvulta. Torppa on merkittävä suojelukohde ja lisäksi pihapiirissä on muitakin rakennuksia. Huhtalaan kiersimme Kaatvuoren pohjoispuolelta.

Huhtalaa tarpeeksi ihmeteltyämme lähdimme kävelemään takaisin Vahterjärveä kohti, sillä ajoimme yöpyä siellä seuraavankin yön. Huhtalasta lähtiessä kello oli noin 16:00. Kalakorvessa näkyi taas paljon majavan työn tuloksia. Ja Lepolammin lähellä oli jouduttu hijattain siirtämään patikointireitin paikkaa tulva-alueen alta. Ilta alkoi hämärtyä jo hieman ennen kuin ehdimme Vahterjärven laavulle. Samalla taivas alkoi kirkastua ja pakkanen kiristyä. Riku oli päivällä aikaisemmin pohtinut kovaa hikoilua ja mietti jos kävisi pesulla laavulla. Hän näytti savolaista hulluutta menemällä jäälle pelkissä villasukissa ja kauhomalla avannosta jäistä vettä päällensä.

Olimme tehneet tulet nuotioon ja aloimme valmistelemaan päivällisen tekoa, kun huomasin kaksi lähestyvää valoa järven vastarannalla. Sieltä saapuikin laavulle pari vanhempaa herrasmiestä Tampereelta, jotka olivat tulleet kuuntelemaan pöllöjen huhuilua. Päätimme, että sopu sijaa antaa ja he mahtuisivat kyllä laavuun nukkumaan, vaikka heillä oli varuilta teltta mukana. Istuimme iltaa nuotion ääressä melkein puolille öin ja katselimme samalla todella komeaa tähtitaivasta kirkastuneen taivaan ansiosta.

Päivä 3

Heräilimme aamulla yhdeksän aikoja ja rupesimme tekemään aamupalaa nuotion ääressä. Vanhemmat herrat lähtivät tässä vaiheessa Kuorejärven laavulle brunssille ja kiittivät seurasta. Mekin lähdimme aamupalan jälkeen kohti Kuorejärveä, mutta päätimme pyörähtää matkalla Lortikanvuoren luontopolkua pitkin Lortikanvuorelle katsomaan maisemia.

Lepolammin luona oli tuoreita majavan jälkiä ja löytyipä sieltä pesäkin, joka on todennäköisesti käytössä oleva. Tässä oli siis tulvan syy ja miksi polkua on siirretty kulkemaan muualta.

Koska viimeiselle päivälle ei ollut matkaa paljon taitettavaksi, ja reitin varrella ei ollut oikein sopivaa lounaspaikkaa, päätimme kävellä suoraan autolle ja pysähtyä kotimatkalla syömään. Olimme takaisin Heretyn parkkipaikalla hieman yhden jälkeen ja kotimatka pääsi alkamaan.

Isojärven kansallispuisto vaikutti oikein mukavalta kohteelta ja kesällä se varmasti on vielä hienompi. Turhaan ei Isojärven logossa ole majava, sillä sen jättämiä jälkiä oli paljon nähtävissä, uusia ja vanhoja. Laavut olivat asiallisia ja läheisyydestä löytyi paljon polttopuita. Isojärvi soveltuu varmasti hyvin kesällä päiväretkille tai yön yli retkille. Alueen lyhyitä rengasreitejä yhdistelemällä pitäisi tulla n.20km pitkä kierros. Meillä kolmeen päivään kertyi yhteensä 36km kaikkine kiertelyineen.

Vaellus Kaldoaivin erämaassa 15.-19.8.2016 Osa 2, päivät Ylä-Pulmankijärvellä

Jos et lukenut alkua, niin ensimmäiseen osaan pääset tästä!

Päivä 4

Aamulla heräilimme joskus kahdeksan aikaan ja rupesimme kokkailemaan aamupalaa. Yön nukuin hyvin, vaikka kammin yläpunkka oli hieman ahdas ja matala. Aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan kammin läheisyydestä löytyvää Junkersin hylkyä. Samalla otimme kalastusvälineet mukaan ja matkalla hylylle pääsimme jo kalastelemaan.

Lentokoneen raato löytyikin helposti Pulmankijoen toiselta puolelta pienestä kosteikosta. Kyseessä on siis saksalainen Ju 52 -kuljetuskone, jonka venäläiset ampuivat alas 19.10.1944. Jäljellä oli vielä hämmästeltävää, vaikka paljon koneen osia on kadonnut hylyltä vuosien varrella. Aadolfin kammista löytyi myös vanha kuva, jossa hylky on paljon paremmassa kunnossa kuin nykypäivänä.

Aikamme hylkyä hämmästeltyämme päätimme lähteä Pulmankijokea pitkin takaisin Ylä-Pulmankijärvelle kalaan. Joen rantaa kulkiessa samalla kalastelimme ja yksi pieni tammukka nousi itselle ylös. Muillakin oli kala ollut kiinni, mutta tuloksena oli karkuutus. Kello alkoi olla jo tässä vaiheessa sen verran, että kävimme kammin luona syömässä hieman luonasta ennen kuin lähdimme pidemmälle kiertämään järveä.

Lounaan jälkeen kiersimme järveä länsipuolelta aivan eteläpäähän asti. Alkumatkasta oli syönnin kanssa vähän hiljaisempaa, mutta sitten alkoi kalaa tulla tasaiseen tahtiin. Harjusta nousi ylös ja muutama oli ihan hyvän kokoinen. Päivällisen kalat oli hankittu. Myös pari haukea nappasi kiinni ja isoin oli Sepon saama 4kg pötkylä. Paluumatkalla kammille syönti alkoi taas hieman hiipua. Rinteessä oleva koivikko oli kärsinyttä, lieneekö tunturimittari tehnyt tuhojaan myös täällä.

Päivälliseksi saimme taas harjusta sekä paistettua sipulia ja lisukkeeksi tein kanapastaa. Resepti välähti mieleen lennosta ja pasta syntyi Lämmin Kuppi kanakeitosta, nuudeleista, säilykekanafileestä ja voista. Lisäksi Seppo paistoi melle jälkiruuaksi lettuja. Päivällisen suuri yllätys oli kolme kylmää olutta, jotka Eetu kävi hakemassa läheisestä purosta, johon oli ne jemmannut edellisenä iltana. Hän oli kantanut ne mukanaan viimeisen illan "juhlajuomaksi". Samalla kun nautimme oluita kävelimme viereiselle harjanteelle katselemaan kuutamoa ja maisemaa Ylä-Pulmankijärvelle.

Kävimme vielä illemmalla Eetun kanssa järvellä kokeilemassa olisiko kala iltasyönnillä. Mietimme miten nopeasti aika on kulunut reissulla ja seuraavana päivänä olisi jo aika lähteä takaisin Sevettijärvelle. Kalaa ei tullut ja lähdimme kammiin nukkumaan.

Päivä 5
Nukuimme aamulla suhteellisen pitkään, varmaan jonnekkin yhdeksän tienoille. Olimme suunnitelleet päivän ohjelmaan ensimmäiseksi viereiselle putokselle vierailua ja kiipeämistä putouksen huipulle. Sen jälkeen oli tarkoitus kalastaa loppupäivä ennen kuin kyyti saapuisi hakemaan.
Putous oli hienon näkoinen ja maisemat mäen päältä, kohti Ylä-Pulmankijärveä, olivat upeat. Kävelimme jonkin aikaa rinteellä katselemassa maisemia miettien, että kohta joutuisi jo lähtemään pois. Laskeuduimme mäeltä takaisin kammille syömään ja hakemaan kalastusvälineet.

Lähdimme kiertämään järven länsireunaa, mutta emme menneet kovin pitkälle, koska ajattelimme käydä kalassa Pulmankijoen varressa. Seppo jäi tässä vaiheessa odottelemaan järven rantaan sovitulle noutopaikalle ja minä lähdin Eetun kanssa etenemään jokea alas päin. Ehdimme käydä reilun kilometrin päässä kun käännyimme aikataulun painaessa päälle. Saaliiksi tuli pari karkuutusta ja yksi tammukka myös ylös asti. Sen koko ei tosin ollut päätä huimaava. Palasimme järven rantaan Sepon luokse ja rupesimme vielä tekemään ruokaa, koska seuraava ruokailu olisi vasta yöpaikassa.
Hieman ennen seitsemää alkoi kuulua lupaava pörinä ja kohta yläpuoleltamme vilahti laskeutuva vesitaso. Aallokon mukana lentokone rantautui aivan meidän viereen. Lentäjä näytti osaavan kyllä hommansa. Pakkailimme tavarat ja nousimme itsekkin koneeseen. Oli mielenkiintoista päästä vesitason kyytiin, kun aikaisemmat lentokokemukset on ollut paljon isommalla koneella.

Maisemat olivat todella hienot yläilmoista käsin ja oli kiva katsoa paikkoja mistä olimme aikaisemmin kävelleet. Lento kesti noin 20 minuuttia, jonka jälkeen laskeuduimme Sevettijärvelle. Pääsimme aivan auton viereen, joka odotti muutaman kymmenen metrin päässä. Lento oli kohtuu hintainen kolmelle ihmiselle, vähän reilu 500 euroa yhteensä.

Pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme ajamaan kohti majapaikkaa, joka sijaitsi muutaman kymmenen kilometrin päässä Inariin päin. Perillä meitä odotti reilun kokoinen rivitaloasunto ja ensimmäisenä laitoimme saunan päälle. Oli kiva päästä saunomaan ja pesulle viikon reissun jälkeen. Iltapalalla rupesimme jo miettimään mihin ensi kesänä voisi lähteä reissulle. Vaihtoehtoina oli ainakin Vätsäri ja Käsivarsi. Iltapalan jälkeen lähdimme nukkumaan, koska seuraavana päivänä olisi aikainen herätys ja pitkä kotimatka.

Follow my blog with Bloglovin

Vaellus Kaldoaivin erämaassa 15.-19.8.2016 Osa 1, vaellus Ylä-Pulmankijärvelle

Reissun suunnittelu alkoi jo talvella 2015, kun puheeksi tuli kaverini Eetun isän haave käydä Lapissa kalassa ja samalla käydä katsomassa Ylä-Pulmankijärven läheisyydessä olevaa Junkers -lentokoneen hylkyä. Suuntana olisi siis Kaldoaivi ja vaelluksen kestoksi suunnittelimme viikkoa. Mietimme myös, että paluumatka erämaasta pois tapahtuisi vesitasolla.

Keväällä 2016 rupesimme suunnittelemaan taas reissua uudestaan, ja tarkemmin. Mietimme mistä aloitamme vaelluksen, selvitimme paljonko vesitason kyyti maksaa, mitä kalastuslupia tarvitaan yms.. Tässä vaiheessa reissulle oli lähdössä neljä henkilöä: minä, Eetu, Eetun isä Seppo ja kaverimme Juha, joka joutui kuitenkin jäämään pois reissulta loukkaantumisen takia.

Reissua edeltävän yön olin töissä, aamulla kahdeksaan asti, jonka jälkeen pääsin vasta kotiin. Eetu ja Seppo tulivat hakemaan minua ja pääsime matkaan. Menomatkalla minun ei tarvinnut ajaa, vaan pystyin nukkumaan autossa edellisen yön univelkoja pois. Mennessä pysähdyimme lounaalla Pyhäjärvellä ABC:llä ja kahvilla Rovaniemen Hesburgerissa. Kahden pysähdyksen taktiikalla suuntasimme kohti yöpaikkaa, Inarissa sijaitsevaa vuokramökkiä. Perillä Inarissa olimme noin kello 23:00 ja autossa istumista oli kertynyt noin 940km.

Päivä 1

Maanantai aamuna heräsimme aikaisin ja rupesimme tekemään lähtöä kohti Sevettijärveä, josta oli tarkoitus lähteä vaeltamaan erämaahan. Vielä oli siis reilu 100km autossa istumista ennen vaelluksen alkua. Sevettijärvellä suuntasimme lentotaksiyrityksen toimipisteelle, joka sijaitsee aivan Sevettijärven keskustassa ja Sevettijärven rannassa. Sovimme lentäjän kanssa poishakemisen perjantaille ja rupesimme valmistautumaan kävelemiseen.

Varsinaisen vaelluksen aloitimmen Kolttien perinnetalolta, josta lähtee Sevettijärvi-Pulmanki retkeilyreitti. Aluksi seurasimme juuri tätä reittiä Opukasjärvelle asti. Alkumatka oli helppokulkuista polkua ja metsäistä maastoa. Muutaman kilometrin jälkeen pääsimme jo ensimmäistä kertaa tekemään pienen vesistön ylityksen. Selvisimme kuitenkin kuivin jaloin pomppimalla kiveltä toiselle. Lounaan söimme puoli kahden jälkeen Sunddejávrin kohdilla. Ennen lounasta ehdimme näkemään muutaman metson ja pari kurkea. Jatkoimme matkaa kohti Opukasjärveä, jossa oli tarkoitus pysähtyä ensimmäiseksi yöksi. Pari kilometriä ennen Opukasjärveä pysähdyimme hetkeksi heittelemään virvelillä pienen lammen rannalla, saaliina yhteensä kolme haukea kooltaan 1,5-2kg. Reissun ensimmäiset kalat oli saatu.

Opukasjärvellä olimme noin klo 19:00 aikaan ja siellä odotti tyhjä autiotupa, joka oli hyvin huollettu. Polttopuita oli hyvin, mökistä löytyi virtapankkeja ja aurinkokennolatureita, sekä kaiken näköistä muuta hyödyllistä. Rupesimme kokkailemaan ilta-auringon paisteessa päivällistä nuotiolla ja saimme pari kuukkelia seuraamme ihmettelemään. Menimme aikaisin nukkumaan, koska seuraava päivä tulisi olemaan suhteellisen pitkä.

Päivä 2

Heräilimme Eetun kanssa pitkien unien jälkeen kahdeksan aikaan ja rupesimme keittelemään aamukahvia. Seppo oli aamuvirkkuna jo ollut hereillä pari tuntia ja juonut kahvit jo aikaisemmin. Aamupalan jälkeen siivosimme kämpän kuntoon ja lähdimme jatkamaan matkaa eteenpäin. Kilometrin kävelyn jälkeen ylitimme Näätämöjoen hienoa riippusiltaa pitkin ja kilometri siitä eteenpäin pääsimme ylittämään Silisjoen venelossilla. Rannalla näimme ensimmäiset porot erämaassa. Joen toisella puolella poistuimme Sevettijärvi-Pulmanki reitiltä ja lähdimme seuraamaan moottorikelkkareittiä, joka kulki kohti Skiehtsarasia.

Reitti siis alkoi hankaloitua kun polkua ei enää ollut ja kelkkareitti kulki välillä soiden yli. Reittimme kulki pitkän aikaa Silisjoen rantaa pitkin, joten pääsemme myös kalastelemaan samalla kun etenimme. Kalaa emme kuitenkaan saaneet lounaalle, jonka pidimme joen varressa. Lounaan jälkeen kalastelimme jonkin aikaa ilman kiirettä etenemisen suhteen, mutta vieläkään kaloista ei ollut tietoakaan. Ennen Launinkotajärveä meidän piti taas ylittää Silisjoki, mutta tällä kertaa kahlaamalla. Kartassa oli merkitty kahlaamo, jonka kohdalta ylitimme joen. Vesi näytti suhteellisen syvältä, joten päätimme suosiolla ottaa myös housut pois, joka olikin viisaasti tehty koska vesi yltti pahimmillaan puoleen reiteen. Viileä vesi virkisti kummasti jalkoja.

Jatkoimme matkaa veden äärellä toiveissa saada reissun ensimmäiset lohikalat, jotka tarttuikin kiinni harjusten muodossa Launinkotajärveen laskevissa koskissa. Ylävirtaan edetessä harjuksia alkoi tulemaan enemmänkin ja ne olivat myös hyvän kokoisia, joten ruokakalat oli hankittu illaksi.

Loppupäivän kävely oli vuorotellen suon ylittämistä ja tunturikoivikossa kävelyä. Suokentät tuntuivat pitkän päivän jälkeen loputtomilta, mutta lopulta pääsimme Kuikkajärven rantaan, johon olimme ajatelleet jäädä yöksi. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa vielä Nu'ǩǩešjokkalle asti, jos illalla vielä kalastelisi virtaavassa vedessä.

Päästyämme joen rantaan rupesimme tekemään tulia ja päivällistä. Ruokalistalla oli siis harjusta, halsterilla ja foliossa valmistettuna. Ruuan jälkeen virittelimme teltat valmiiksi yöpymistä varten. Sepon lähtiessä nukkumaan yhdeksä ja kymmen välillä, minä ja Eetu lähdimme vielä koittamaan josko kala olisi iltasyönnillä. Tuloksena useita harjuksia, muutama ahven ja hauki. Pari ahventa oli oikein hyvän kokoisia. Puntaria ei tullut nyt mukaan, niin ei saanut painoa tietoon, mutta suurin ahven oli 47cm, eli melkoinen mörkö. Kelpasi mennä hyvillä mielin nukkumaan.

Päivä 3
Aamulla heräilimme taas suhteellisen aikaisin, että ehtisimme hyvissä ajoin päämäärään eli Ylä-Pulmankijärvelle. Aamupalan jälkeen pääsimme tekemään taas vesistön ylityksen kun Nu'ǩǩešjokka piti ylittää. Vettä ei kuitenkaan ylityskohdassa ollut kuin reiluun puoleen sääreen. Aamun kävely sisälsi taas isojen suoalueiden ylitystä, mutta välillä pääsimme myös kipuamaan ylämäkeen Skiehččarasin rinteellä kovempaa maata pitkin.

Lounaan pidimme Vuolit Hávgajárvin rannalla. Kalastamaan emme jääneet, koska järvi oli matala ja matkaa oli taitettavana vielä ennen Ylä-Pulmankijärveä. Ohitettuamme Skealmmaid Dievjjá järven ajattelimme, että olisimme jo ohittanut pahimmat suoalueet. Olimme väärässä. Muutama suoalueen kierto toi taas lisää matkaa reitillemme. Loppumatkasta rupesimme arvuuttelemaan jokaista rinnettä kävellessä, josko määränpää näkyisi mäen takana.

Puoli kahdeksan jälkeen edessämme oli määränpäämme, Ylä-Pulmankijärvi. Enää ei ollut kiire. Paitsi rantaan kalastamaan. Jonkin aikaa kalastelimme järven itärannalla, tosin tuloksetta. Alunperin mietimme jäävämme yöksi telttaan järven itärannalle, mutta vaihdoimme suunnitelmaa ja lähdimme kiertämään järven pohjoispuolelta Aadolfin kammille. Matkaa Sevettijärveltä oli kertynyt hieman reilu 60km.

Järven pohjoispäästä vesi virtaa Pulmankijokena pohjoiseen kohti Pulmakijärveä ja joki piti ylittää. Jonkin matkaa jouduimme kävelemään Pulmankijokea pitkin, ennen kuin löytyi hyvä ylityspaikka. Aadolfin kammissakin oli hieman hakemista, mutta se löytyi kuitenkin pienen etsinnän jälkeen. Vinkkinä voi sanoa, että seuraamalla polkua kohti vesiputouksen ääntä, löytää perille. Rupesimme iltapalan tekoon ja suuntasimme nukkumaan, että aamulla jaksaa nousta ajoissa narraamaan kaloja. Eetu tosin ei malttanut odottaa aamua, vaan kävi vielä vähän aikaa heittelemässä.

Toiseen osaan pääset tästä!