Tälle reissulle sain matkakaveriksi opiskeluaikaisen kämppiksen, Rikun. Alun perin tarkoitus oli lähteä Etelä-Konneveden kansallispuistoon, mutta muutaman muuttujan takia retkikohteeksi valikoitui Isojärven kansallispuisto. Molemmat sai koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin vapaaksi, joten reissussa ehtisi olla kolme päivää.
Päivä 1
Riku oli tullut meille jo edellisenä iltana, että pääsemme lähtemään suht ajoissa liikenteeseen. Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Kuhmoista. Jyväskylästä matka-aika Heretyn parkkipaikalle oli noin 1h 20min. Parkkikselta lähdimme kävelemään vähän yli 11.
Heti alkumatkasta polkujen luonne kävi selväksi. Lumi oli pakkaantunut talven aikana poluille ja nyt polkujen tilalla oli liukasta jäätikköä. Päätimme siis kävellä hieman polun vieressä helpottaaksemme etenemistä.
Kiersimme Heretyn luontopolkua pitkin myötäpäivää nähtävyydeksi ilmoitetulle siirtolohkareelle, joka on tarinoiden mukaan jättiläisten paikalle tuoma. Siirtolohkareen jälkeen suuntasimme kohti Hevosjärveä, jossa pitäisi olla myös majavia. Näimmekin jo matkalla sinne muutaman padon. Hevosjärvelle saavuttaessa alkoi hieman olemaan jo nälkä, joten jatkoimme matkaa Kuorejärven laavulle. Siellä odottikin asiallinen laavu ja tulentekopaikka, joten rupesimme lounaan tekoon. Ruuan teko vaati vettä, joten Riku rupesi hankkimaan sitä kirveen avulla.
Lounaan jälkeen palasimme Hevosjärven pohjoispäähän, josta oli tarkoitus lähteä käymään Valkulamminvuorella. Siellä piti olla jonkinlainen luolasto, joka kiinnosti sen verran, että siellä oli pakko käydä. Matkalla luolalle näimme Hevosjärvellä reissun ensimmäisen majavan pesän. Luolasto on kansallispuiston ulkopuolella, noin 300 metriä rajasta. Luola oli muutaman kymmenen metrin mittainen, mutta kauhean pitkälle emme menneet, koska kaikki pinnat olivat liukkaat jään takia. Täytyypä käydä siellä joskus uudestaan kesäaikaan.
Valkulamminvuorelta palasimme Hevosjärvelle ja jatkoimme matkaa Vahterjärvelle, jossa oli tarkoitus yöpyä. Matkalla oli taas vanhaa havumetsää, jokunen iso siirtolohkare ja majavan jättämiä jälkiä.
Perillä odotti tyhjä ja hyväkuntoinen laavu rannassa. Polttopuita oli myös todella paljon laavun läheisyydessä. Teimme tulet laavun edessä olevalle nuotiopaikalle ja aloimme valmistautumaan päivällisen tekoon. Päivälliseksi oli loimulohta, perunoita ja paistettua punasipulia. Päivällisen jälkeen kello oli jo sen verran, että rupesimme pikku hiljaa valmistautumaan yöpuulle.
Päivä 2
Aamulla herätessäni huomasin maiseman muuttuneen. Maa oli aivan valkoinen, sillä yöllä oli satanut muutama sentti lunta. Mietin siinä miten haastavaa kävelystä voi tulla, kun lumi oli peittänyt poluilla olevat jäiset kohdat... Noh, aamupalan tekoon, että pääsee matkaan.
Heti alkumatkasta vastaan tuli sauvakävelyllä oleva pariskunta. Heillä oli nastalenkkarit, mutta eipä niistäkään kuulema ollut oikein hyötyä lumisateen takia.
Kävelimme Hirvivuoren itäpuolta kohti Isojärven rantaa ja poistuimmekin polulta jäälle. Oli huomattavasti helpompi edetä jäällä kuin rinteessä jäisillä poluilla. Kävelimme jäällä Kalalahden laavulle asti, missä pidimme lounastauon. Askel taisi olla kevyt kun näytän aivan aaveelta kuvissa ;)
Lounaan jälkeen seuraava etappi oli Huhtalan torppa, josta vanhimmat merkinnät kirkonkirjoissa ovat 1700-luvulta. Torppa on merkittävä suojelukohde ja lisäksi pihapiirissä on muitakin rakennuksia. Huhtalaan kiersimme Kaatvuoren pohjoispuolelta.
Huhtalaa tarpeeksi ihmeteltyämme lähdimme kävelemään takaisin Vahterjärveä kohti, sillä ajoimme yöpyä siellä seuraavankin yön. Huhtalasta lähtiessä kello oli noin 16:00. Kalakorvessa näkyi taas paljon majavan työn tuloksia. Ja Lepolammin lähellä oli jouduttu hijattain siirtämään patikointireitin paikkaa tulva-alueen alta. Ilta alkoi hämärtyä jo hieman ennen kuin ehdimme Vahterjärven laavulle. Samalla taivas alkoi kirkastua ja pakkanen kiristyä. Riku oli päivällä aikaisemmin pohtinut kovaa hikoilua ja mietti jos kävisi pesulla laavulla. Hän näytti savolaista hulluutta menemällä jäälle pelkissä villasukissa ja kauhomalla avannosta jäistä vettä päällensä.
Olimme tehneet tulet nuotioon ja aloimme valmistelemaan päivällisen tekoa, kun huomasin kaksi lähestyvää valoa järven vastarannalla. Sieltä saapuikin laavulle pari vanhempaa herrasmiestä Tampereelta, jotka olivat tulleet kuuntelemaan pöllöjen huhuilua. Päätimme, että sopu sijaa antaa ja he mahtuisivat kyllä laavuun nukkumaan, vaikka heillä oli varuilta teltta mukana. Istuimme iltaa nuotion ääressä melkein puolille öin ja katselimme samalla todella komeaa tähtitaivasta kirkastuneen taivaan ansiosta.
Päivä 3
Heräilimme aamulla yhdeksän aikoja ja rupesimme tekemään aamupalaa nuotion ääressä. Vanhemmat herrat lähtivät tässä vaiheessa Kuorejärven laavulle brunssille ja kiittivät seurasta. Mekin lähdimme aamupalan jälkeen kohti Kuorejärveä, mutta päätimme pyörähtää matkalla Lortikanvuoren luontopolkua pitkin Lortikanvuorelle katsomaan maisemia.
Lepolammin luona oli tuoreita majavan jälkiä ja löytyipä sieltä pesäkin, joka on todennäköisesti käytössä oleva. Tässä oli siis tulvan syy ja miksi polkua on siirretty kulkemaan muualta.
Koska viimeiselle päivälle ei ollut matkaa paljon taitettavaksi, ja reitin varrella ei ollut oikein sopivaa lounaspaikkaa, päätimme kävellä suoraan autolle ja pysähtyä kotimatkalla syömään. Olimme takaisin Heretyn parkkipaikalla hieman yhden jälkeen ja kotimatka pääsi alkamaan.
Isojärven kansallispuisto vaikutti oikein mukavalta kohteelta ja kesällä se varmasti on vielä hienompi. Turhaan ei Isojärven logossa ole majava, sillä sen jättämiä jälkiä oli paljon nähtävissä, uusia ja vanhoja. Laavut olivat asiallisia ja läheisyydestä löytyi paljon polttopuita. Isojärvi soveltuu varmasti hyvin kesällä päiväretkille tai yön yli retkille. Alueen lyhyitä rengasreitejä yhdistelemällä pitäisi tulla n.20km pitkä kierros. Meillä kolmeen päivään kertyi yhteensä 36km kaikkine kiertelyineen.
