Ajatus vaelluksesta käsivarressa alkoi jo oikeastaan vuotta aikaisemmin Kaldoaivin reissun lopussa. Silloin oli vielä toisena vaihtoehtona Vätsärin erämaa, mutta päädyimme kuitenkin Käsivarteen. Ajatuksena oli käydä Valtijoella ja Haltilla, joten reittisuunnitelmat tehtiin niiden kautta. Reissuun lähti Kaldoaivissa mukana olleet Eetu ja Seppo, sekä Isojärvellä mukana ollut Riku.
Eetu ja Seppo tulivat aamulla hakemaan minua ja Rikua, joka oli tullut meille jo edellisenä päivänä valmiiksi. Jyväskylästä lähdimme matkaan noin 8:00 aikaan aamulla. Matkalla pidimme ruokatauon Pyhäjärvellä ja kahvitauon Torniojoen kupeessa olevalla kioskilla. Majapaikassa Kilpisjärvellä olimme vähän yli 20:00.
Päivä 1
Aamupalan söimme majapaikassa, josta oli tarkoitus lähteä ajelemaan kohti Norjaa ja Guolasjärveä. Auto oli tarkoitus jättää Guolasjärven itäpuolella olevalle Trail Parking Halti -parkkialueelle. Kuulimme aamulla, että viikkoa aikaisemmin autolla ei ollut asiaa sinne, koska lunta oli ollut niin paljon vielä, johtuen myöhässä olleesta keväästä. Aamupalalla teimmekin pientä suunnitelma B:tä jos emme pääsisi perille. Matkaan lähdettiin siis pienen jännityksen kanssa.
Pääsimme perille Guolasjärvelle helposti, koska lumi oli ehtinyt sulaa tieltä viikon aikana. Lunta oli toki vielä hieman tien penkoilla, mutta ei enää tiellä. Paikoin lunta oli maassa vielä paljon ja Guolasjärvikin suurimmaksi osaksi jäässä. Vaelluksen pääsimme aloittamaan hieman 10:00 jälkeen tuulisessa kelissä. Kuljimme itään päin mönkijäuraa, joka yhtyy Kalottireittiin noin 10 kilometrin jälkeen Čoalbme jávrien kohdalla. Siinä pidimme päivän lounastauon. Tarkoitus oli kävellä Kopmajoen autiotuvalle, joten yli puolet matkasta oli vielä käveltävää tälle päivälle.
 |
| Jäinen Guolasjärvi |
Kalottireitti oli merkitty maastoon kivikasoilla, joita oli helppo seurata. Lunta oli reitin varella vielä paikoin ja osa matkasta meni lumessa kävellen. Myös pari pientä lampea oli vielä jäässä ennen Somasjärveä. Jatkoimme kohti Somashyttaa, mutta kävelimme pysähtymättä siitä ohi ja pian olimmekin jo Norjan ja Suomen rajalla, jossa pidimme pienen tauon. Rajan jälkeen kohtasimme poroaidan, jossa oli reitin kohdalla hyvä kulkuaukko sekä portaat. Antti Oulan tievan kohdalla oli ensimmäinen joen ylitys, jossa tarvitsi ottaa kengät pois. Aikaisemmissa ylityksissä pärjäsi pitkävartisilla kengillä. Toki Seppo vanhana kettuna selvisi tästä kuivin kengin ilman kahlaamista.
 |
| Somasjärvi näkyvissä, myös Somashytta näkyy pienenä pisteenä. |
 |
| Kopmajoen autiotupa lähenee. Riku halusi kokeilla pienen matkan miltä Kajka tuntuu selässä. |
 |
| Antti Oulan tieva. |
Kopmajoen autiotuvalla olimme ennen puolta kahdeksaa ja samantien rupesimme ruuan tekoon. Autiotupa oli hyvä, muutaman hengen tupa, kaminalla ja kaasuliedellä. Ruuan jälkeen huilasimme hetken ja pakkohan se oli vielä lähteä kalalle, sen verran kova polte oli. Kävimme pyörähtämässä Somaslompololla ja Valtijoen alussa, mutta ilman saalista. Autiotuvalle palasimme puolenyön aikoja.
 |
| Somaslompolo. |
Päivä 2
Aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa ja samalla kävimme hämmästelemässä Somasjärven lähellä olevaa seitakiveä. Seitakivellä näimme myös pari hirveä Somasjärven rannassa. Jatkoimme matkaa Somaslompololle, joka oli tarkoitus ohittaa virveliä heitellen. Somaslompolo oli edelleen hiljainen ja ensimmäinen kala nousikin vasta Valtijoesta.
Lounasta nautimme pienessä tihkusateessa joen varressa, mutta mielialaa kohotti kummasti tuore paistettu rautu. Lounaan jälkeen jatkoimme etenemistä hyviä kohtia samalla kalastellen. Muutama kilometri ennen z-mutkaa sade yllätti meidät kunnolla. Tarkoitus oli yöpyä z-mutkan kohdilla joten jatkoimme talsimista vesisateessa. Muutama hyvän näköinen kalapaikka oli matkalla ja tietenkin ne oli käytävä kalastamassa.
Z-mutkan kohdilla etsimme hyvän näköiset paikat teltoille ja rupesimme kasaamaan niitä, että saisimme kamppeita kuivumaan edes vähän ennen seuraavaa päivää. Z-mutkan kohdalla näimme muutaman hengen kalastusporukankin. Teltassa Riku mietti mihin on tullut lähdettyä... Ruoka ja kuivat vaatteet kuitenkin kirkasti mielen. Ruuan jälkeen oli vielä polte päästä kalalle, vaikka ulkona satoikin.
Päivä 3
Aamu alkoi hienossa auringonpaisteessa upeissa maisemissa! Lisäksi aamupalalla oli tarjolla vielä graavirautua. Mikäs sen parempaa aloittaa uusi vaelluspäivä.
 |
| Valtijoki ja Maailmanhuippu |
Maisema oli vaihtelevaa matkalla kohti Porojärveä, välillä jyrkkiä joenpenkkoja ja välillä suistomaisia alueita. Kalat oli pääsääntöisesti jossain muualla kuin meidän vieheissä kiinni, muutamaa hyvän kokoista taimenta lukuun ottamatta.
Vuoksárohtun kohdalta oikaisimme Porojärven rantaan pitämään lounastaukoa. Syy oikaisuun oli oikeastaan kosteikon kiertäminen ja ajan säästäminen, koska päivän aikana oli tarkoitus kävellä vielä Toskaljärvelle. Näimme tässä myös reissun ainoat maakotkat.
Ollessamme järven rannassa syömässä vesitaso kävi tuomassa porukkaa Porojärvelle. Ruokailun jälkeen otimme suunnaksi Toskaljärven ja lähdimme kapuamaan kohti Gurpečohkkaa. Rinteeltä oli hienot näkymät Porojärvelle.
 |
| Taustalla Porojärvi. |
Muutaman kilometrin nousemisen jälkeen alkoi laskeutuminen kohti Toskaljärveä ja pian se olikin näkyvissä. Rinteeltä oli hyvät näkymät myös Saivaaralle (jonka päällä on Urho Kekkosen muistolaatta) ja Venejärven pohjoispuolen jyrkänteille. Saavuttuamme Toskaljärvelle suuntasimme ensimmäisenä pesulle ja sitten rupesimme kasailemaan leiriä järven eteläpäähän. Päivälliseksi oli paistettua taimenta muussin kanssa. Oli hyvää.
Tarina jatkuu toisessa osassa ja sinne pääset tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti