Sukeltelua talvisessa Viherinkoskessa

 

Viikonloppuna käytiin kaverin kanssa pitkästä aikaa sukeltamassa. Taukoa on tainnut olla muutama kuukausi, mutta päätettiin korjata asia ja sovimme reissun Viherille. Sukelluksella tuli testailtua uusia varusteita ja muisteltua sukeltamista virtaavassa vedessä. Pakkasta oli muutama aste ja veden lämpö oli tietokoneen mukaan 1-2°C. Kylmyys ei haitannut koska molemmilla oli kuivapuvut ja kokokasvomaskit. Pohjassa ja kivien koloissa oli perinteisesti paljon uistimia, myös pari kolikkoa löytyi. Kaloja ei näkynyt yhtään, mutta yksi kuollut rapu makasi pohjassa. Mukava reissu ja aurinkoinen kelikin sattui sopivasti sukelluksen ajaksi. Pitäisi kyllä enemmän käydä talvella sukeltamassa.

Lumikenkäilyä "takapihalla"

Kävimme eilen iskän ja koiran kanssa tekemässä pienen päivälenkin lähimetsissä lumikengillä. Aina ei siis tarvitse lähteä kauhean pitkälle ulkoilemaan, vaan komeita maisemia voi löytyä ihan läheltä.

 

 

Lenkki oli samalla vähän lumikenkien testailua tulevaa reissua varten. Ensi viikolla olisi tarkoitus lähteä pariksi päiväksi Repovedelle. Lumikengät olin saanut lainaan, koska vielä ei ole tullut omia hankittua. Kengät olivat halvahkot Vaeltaja-merkkiset, mutta kyllä niillä päivän metsässä käveli. Iskällä oli lumikenkinä TSL 227 Escapet, joita itse olen myös katsellut. Vaikuttivat kyllä rakenteensa ja ominaisuuksien puolesta paljon paremmilta kuin Vaeltajat. Tiedän siis millä ostoslistaa jatkaa...

 

 

Kävelimme Joutsassa, Myllykosken ohitse Toivolaan ja siitä metsässä Vartiovuorelle, katselemaan maisemia. Sieltä palasimme hieman eri reittiä takaisin autolle, joka oli Myllykosken lähellä.

 

 

Myllykoskella näkee yleensä talvella koskikaran, joka on kuitenkin aika arka lintu. Koitin napata kuvia jo menomatkalla, mutta vasta paluumatkalla lintu pysyi tarpeeksi lähellä kuvien ottoa varten.

 

 

Lenkille tuli pituutta arviolta kahdeksan kilometriä ja aikaa metsässä pyöriessä meni noin kolmisen tuntia. Matkalla tuli nähtyä myös edellisen päivän hirven ja ketun jäljet. Tekstin pätkää Rymyn näkökulmasta löytyy kanssaeläjän blogista, eli täältä.

 

Vaellus Salamajärven kansallispuistossa, Hirvaankierros pidennettynä 28.-30.09.2015

Päivä 1

Aloitin reissun isäni kanssa Jyväskylästä Kivijärvelle. Päämääränä Koirasalmen luontotuvan piha. Auton sai hyvin parkkiin isolle parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään Koirajärven vierustaa kohti reitin alkua. Olimme päättäneet kiertää reitin myötäpäivään ja suunnitelleet ensimmäiseksi yöpaikaksi Pitkälahden autiotupaa.

Aluksi reitillä oli suota ja suolampia sekä pitkospuita. Parin kilometrin kävelyn jälkeen maisemaa hallitsi todella isot pirunpellot. Kävelimme Talvilammille, jossa pidimme ensimmäisen pienen tauon ja kävin heittelemässä virvelillä lammen rannassa muutaman kerran. Matka jatkui eteenpäin vähän matkan päähän Heikinjärven nevan lintutornille. Tornista oli hyvät näkymät suurelle suoaukealle. Katselimme jonkin aikaa kiikareilla, mutta suolla ei näkynyt mitään elonmerkkejä.

Jatkoimme matkaa lintutornilta eteenpäin ja reilun kilometrin jälkeen poikkesimme reitiltä katsomaan Kauluksenkankaalla olevaa niittysaunaa, joka on pitkälle yli 100 vuotta vanha.

 

Ylitimme Pakosuon pitkospuita pitkin ja sen jälkeen saavuimme portille, jossa oli opastauluja peuran polusta. Peuran polku kulkee kyseisestä kohdasta ja toimii myös yhtenä hirvaankierroksen aloituspaikoista. Muutama sata metriä eteenpäin saavuimme Sysilammen rantaan ja pidimme lounastauon. Itse söin kanakeittoa ja joimme kahvit ruuan jälkeen. Sysilammella löytyy myös varaustupa, jos sellaisessa tahtoisi majoittua. Ruokailun jälkeen matkasimme Matolammen ohitse kohti Pitkälahtea.

Pitkälahdelle päästyämme jätimme rinkat autiotuvalle ja menimme järven rantaan kalaan. Minä virvelillä ja iskä mato-ongella, mutta saaliiksi ei jäänyt kokemusta kummempaa. Autiotuvalle tuli myös nuori pariskunta, joka kiersi reittiä vastakkaiseen suuntaan. Päätimme, että sopu sijaa antaa ja majoituimme kaikki tupaan, johon mahtui hyvin neljä henkeä. Tuvassa söimme, rupateltiin, tapettiin hirvikärpäsiä (joita ilmeni vasta päivän lopulla) ja lepuutettiin jalkoja. Päivän askelmääräksi Fitbitin aktiivisuusranneke näytti 38,447 ja kulutukseksi 4636 kcal. Matkaa taittui noin 17-18 km.

Päivä 2

Aamulla heräsimme ja söimme aamupalan sekä keitimme aamukahvit. Toivotimme pariskunnalle hyvät reissun jatkot ja mietimme törmäämmekö vielä heihin. Aamupalan jälkeen lähdimme rantaan tiskaamaan jossa järvellä oli kohtalainen sumu, mutta keli oli muuten hyvä.

Matkaa jatkoimme kohti Ahvenlampea. Reitillä osa pitkospuista oli huonossa kunnossa, mutta se ei juuri haitannut etenemistä. Ahvenlammella oli hyvä laavu ja auringon paistaessa melkein pilvettömältä taivaalta päätimme pitää kahvitauon. Lammen vastarannalla oli muutama ihminen marjassa, jotka luultavasti keräsivät karpaloita. Ahvenlammelta suuntasimme kohti Valvatin autiotupaa.

Matkalla Valvattiin jouduimme kävelemään reilun kilometrin hiekkatietä ja olimme hyviä maalitauluja hirvikärpäsille, joita riitti liikaakin. Ennen autiotupaa törmäsimme lintujen metsästäjiin, joilla oli komea ruotsin armeijan maastokuorma-autosta tehty "matkailuauto" tukikohtana. Valvatin autiotupa on vanha metsänvartijan kämppä, joka on tilava. Siellä olisi mahtunut yöpymään kymmenkunta henkeä helposti. Teimme ruuat kämpän puuhellalla ja söimme pirttikaluston ääressä. Pihapiirissä on myös pihasauna, jossa olisi ollut mukava käydä, jos olisimme olleet vasta illalla Valvatissa. Ruokailun jälkeen tankkasimme vesiastiat kaivosta. Täyttö meinasi olla hieman vaikeaa, koska kaivon pumpusta oli kahva poikki...

Seuraavaksi suuntasimme Iso-Valvatin reunalle katsomaan lintutornia. Iso-Valvatti on suuri kosteikkoalue, mutta lintuja siellä ei näkynyt. Sieltä suuntasimme Jääskenniemen nuotiopaikalle. Jääskenniemi on kokonaisuudessaan muinaismuistoaluetta, jossa on ikivanhoja asumusten jäänteitä. Rauniot olivat hautautuneet kaatuneiden puiden alle, koska ilmeisesti isompi myrsky oli kulkenut niemen läpi ja se muistutti sotatannerta. Niemen jälkeen reitti kulki ison suoaukean läpi. Pitkospuut oli asetettu kulkemaan aivan suoraan aukean läpi ja matkaa suoralle tuli noin kilometri.

Seuraavaksi reittiä hallitsi metsämaisema ja pari kilometriä oli myös hiekkatietä. Olimme ajatelleet jäädä toiseksi yöksi Järvikankaan kodalle, mutta sinne saapuessa siellä oli pari peuranpolkua taivaltavaa jätkää, jotka olivat jo asettuneet kodalle. Kota oli aika pieni, joten päätimme jatkaa kävelyä vielä pari kilometriä Sääksjärvelle, jossa on laavu.

Laavulla ei ollut ketään, joten levitimme tavaramme ja rupesimme tekemään päivällistä. Kun ruoka oli valmista, aurinko alkoi laskea ja maisema järvelle oli todella upea. Päivä oli hieman venynyt ja matkaa tullut vähän lisää mitä oli ajateltu, joten kilometrejä oli päivän aikana kuljettu noin 25. Askelia oli kertynyt 42,879 ja kaloreita poltettu 4940. Yöksi teimme laavun eteen pienen rakovalkean, koska illat ja yöt olivat jo kylmiä.

Päivä 3

 

Aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa ja pääsimme hämmästelemään joutsenien eloa Sääksjärvellä. Reitillä oli metsää ja pienempiä lampia. Nielujärvelle päästessä täydennettiin taas vesivarat ja jatkettiin matkaa. Nielujärvi on siitä erikoinen, että se on alle metrin syvä, mutta suhteellisen suuri järvi. Katselimme pellon reunassa olevasta lintutornista Nielujärven elämää. Matka jatkui Matkusjoen ylityksellä ja vuorossa oli tiheää kuusimetsää.

Pitkän matkaa reitti kulki Koirajoen vieressä poiketen välillä vähän kauemmaksi siitä. Lounastauko pidettiin Hirvilamminnevan kohdilla, jossa on nuotiopaikka aivan Koirajoen rannassa. Samalla törmäsimme samaan nuoreen pariskuntaan, joiden kanssa nukuimme autiotuvassa. Tämän jälkeen maisema oli vanhaa metsää, jossa on paljon keloja. Myös vanhoja metsäpalojen jälkiä näkyi puissa. Reitti muuttui samalla kivikkoisemmaksi ja matkalla oli muutamia pirunpeltoja.

Saapuessamme takaisin Koirajärven rantaan, päätimme kiertää järven itäpuolelta, jolloin emme kulkisi samaa polkua kuin tullessa. Toki matkaa kertyi pari kilometriä lisää. Reitti kulki lähellä rantaa ja polku oli melko kivikkoinen. Autolle päästyä iskä ihmetteli miten hyvin oli jaksanut tarpoa minun kanssa. Matkaa kertyi kolmessa päivässä noin 65 kilometriä ja onhan hänellä ikää kuitenkin 50 vuotta. Viimeiselle päivälle kertyi matkaa joku 25 km. Askelia 41,191 ja kaloreita 4727. Reissun jälkeen rupesin puhumaan jo seuraavasta vaelluksesta. Ajatuksissa olisi suunnata Karhunkierrokselle 2016, jos vain aika riittää.

Perinteinen sukellusreissu Suonteelle palokunnan porukalla vuosimallia 2015

Keskiviikkona 9. syyskuuta, heti aamusta suuntasin paloasemalle keräämään sukelluskamoja valmiiksi. Matkalla kävin kaupassa ostamassa evästä päiväksi. Kun kaikki varusteet oli pakattu suuntasimme kohti Ollinsalmea laskemaan venettä vesille.

 

Saavuimme Suonteen rantaan ja veneen laskun jälkeen suuntasimme kohti Pesäsaaria, jotka sijaitsevat Suonteen eteläosassa, joka on kuuluisa kirkkaasta vedestään.  Perille matkaa kertyi noin 10 km ja rantaan päästyämme rupesimme valmistelemaan sukellusvarusteita. Paikka oli mietitty jo aikaisemmin karttatiedustelun perusteella.

Ensimmäinen sukellus suunnattiin Pesäsaarien länsipuolelle, jossa oli kartan mukaan sopiva jyrkänne ja syvyyttäkin piti löytyä 20 metriä. Tarkoitus oli laskeutua jyrkännettä pitkin pariinkymppiin ja kiertää vastapäivään lenkki syvänteen reunaa pitkin takaisin rantaan. Sukellus sujui hyvin ja suunnistaminenkin onnistui vaikka sitä ei paljoa ole tullut tehtyä. Romppeet otettiin pois selästä ja siirryimme Möykkysaareen pitämään ruokataukoa. Se näkyy alempana taustalla.

 

Myökkysaari on hyvä taukopaikka, koska siellä on laavu, nuotiopaikka ja käymälä. Paistoimme makkaraa ja joimme kunnon nokipannukahvit. Sukellusvarusteet olivat ruokatauon ajan kuivumassa veneen kannella ja saimme pukea suhteellisen kuivat varusteet päälle. Kuvasta näkyy myös miten kirkasta vesi on :)

Toisen sukelluksen teimme kiertämällä myötäpäivään Möykkysaaren ympäri. Vesi oli kirkasta ja pysyimme vähän alle kymmenessä metrissä. Maksimisyvyys kävi tosin noin 16 metrin kohdalla. Itsellä riitti ilma juuri saaren kiertämiseen, mutta niiltä joilla oli pienempi pullo (tai pullopaketti), ilma loppui vähän ennen kuin saari oli kokonaan kierretty.

Iltapäivällä suuntasimme takaisin veneenlaskupaikalle ja siitä takaisin asemalle varusteiden huoltoon. Eiköhän myös vuonna 2016 saada reissu tehtyä taas Suonteen maisemiin.

Vaellus Kolilla 8.-10.5.2015, Herajärvenkierroksen pohjoinen lenkki

Päivä 1

Starttasimme kaverin kanssa Joutsasta liikenteeseen n. 07:00 ja ensimmäinen tauko pidettiin Varkaudessa. Kahvien jälkeen matka jatkui. Toinen ja viimeinen tauko pidettiin Kolin Portilla, jossa lounaaksi hampurilaisateriat ja seuraava ruoka olisi valmistettu metsässä trangialla.

Auto jätettiin Kolin matkailukeskuksen parkkipaikalle ja vaatteet vaihdettiin vaelluskelpoisempiin. Liikkeelle pääsimme n. 12:00. Alussa matka näytti toivottomalta, koska lunta oli polulla vielä todella paljon ja parhaimmillaan jalka upposi yli polven. Lumi oli pysynyt maassa, koska polku meni varjoista rinteen reunaa ja sitä oli ilmeisesti tiivistetty latuja varten. Lumista osuutta oli noin kilometrin verran, jonka jälkeen kulku helpottui. Päästyämme Mäkränaholle lunta ei enää ollut.

Mäkränaholta suuntasimme ylimääräiselle lenkille kohti Tarhapuron putousta. Jyrkkä ja luminen/jäinen rinne hidasti vauhtia, kun laskeuduimme kohti Tarhapuroa. Putous oli näyttävä varsinkin, kun sulamisvesiä valui vielä rinteiltä lisäämään vesimassaa.

Matka jatkui Purolanahon kautta kohti Mäkrää. Reitin ehkä pahin nousu oli tässä vaiheessa, mutta maisemat Mäkrältä olivat hienot, niin Jerolle kuin Pieliselle. Täällä alkoi sataa ensimmäisen kerran, mutta ei kuitenkaan vielä kauhean kovaa. Mäkrältä lähdimme laskeutumaan kohti Havukanahoa ja siitä taas nousemaan Murhivaaralle.

Ennen Jauholanvaaraa poikkesimme katsomaan Pirunkirkkoa, jonne Ennallistajan polku johti. Polulla oli infotauluja, jotka kertoivat metsän hoitamisesta alueella. Pirunkirkko oli vaikuttava; yli 30 metriä pitkä luola, joka oli syntynyt kallion halkeamisesta. Pirunkirkolta palasimme takaisin reitille Ennallistajan polun kautta ja jatkoimme matkaa Pitkälammen tulentekopaikkaa kohti, jossa ajattelimme syödä ja yöpyä.

Matka taittui reippaasti ja kello ei ollut paljon, joten jatkoimme matkaa eteenpäin. Päätimme suunnata Lakkalaan. Juuri ennen Lakkalaa jouduimme kiertämään pienen lenkin, koska polku kulki järven vieressä ja oli tulvaveden vallassa. Lakkalassa olimme n. 19.00 aikaan ja aloimme tekemään päivällistä. Päivälliseksi minulla oli kuivalihaa ja retkiruokaa pussissa. Myöhemmin vielä iltapalaksi näkkäriä ja kaakaota. Päivällistä tehdessä alkoi sataa kovempaa ja sadetta kesti pari tuntia. Sateen takia ajattelimme yöpyä nuotiopaikan viereisessä, rannalla olevassa rakoliiterissä, joka ei kuitenkaan ollut paras vaihtoehto... Kosteus ja halla kerääntyivät yöllä järven rantaan, joten riippumatolla meinasi olla viileä, vaikka olikin hyvä makuupussi. Myös rupikonnat pitivät helvetinmoista meteliä alkuyöstä, joten uni ei meinannnut tulla.

Päivä 2

Nukuin yön heräillen vähän väliä ja kuuden jälkeen kyllästyin, joten menin tekemään nuotiota ja tekemään puita lämmikkeeksi. Villapaita ja pipo olivat ihan tarpeen vaikka olikin jo "kesä". Aamupalaa söimme joskus kahdeksan aikaan ja liikkeelle lähdimme vähän ennen kymmentä.

Aamu oli aurinkoinen ja lähdimme hakemaan juomavettä Seppälän kaivosta, josta tuli reilun kilometrin lisälenkki, jonka jälkeen pääsimme aloittamaan varsinaisen etenemisen kohti Kiviniemeä. Kiviniemessä ylitimme Sikosalmen käsivetoisella lautalla ja nuotiopaikalla söimme lounaan sekä joimme kahvit. Lämminkupin suurustettu kana -keittopussi ja purkitettu kanafilee olivat maukkaita. Kiviniemessä olisi ollut myös mahdollisuus saunoa vaeltajille tarkoitetussa saunassa.

Matka jatkui. Ylitimme Kolinvaaran ja suuntasimme Sammakkovaaralle. Sammakkovaaralla oli hyvä kaivo, josta täydensimme vesivarastot. Seuraava kohde olisi Ryläys, jossa aioimme myös yöpyä. Reitti kulki rinteiden reunoja pitkin, joten edessä oli taas lunta ja tulvivia polkuja sulamisvesien takia.

Poikkesimme hieman reitiltä ja kävimme katselemassa maisemia Ryläyksen näkötornilla, jonka jälkeen suuntasimme matkan Ryläyksen kodalle. Tässä vaiheessa olimme jo väsyneitä ja märkiä sateen takia, joten toivoimme, että kartassa näkyvä kota olisi edes kohtuukuntoinen. Yllätyimme todella positiivisesti - se oli uusi ja kunnon nukkumakota. Lisäksi vieressä oli nuotiopaikka ja käymälä. Päätimme jättää riippumatot virittämättä ja nukkua kodassa, ulkona kun tuli reilusti vettä ja tuuli kovaa. Päivällinen naamariin ja puhelimen välityksellä katsoimme Suomen lätkämatsia. Kodassa nukutti hyvin ja lämmintäkin riitti. Lisäksi vaatteet sai hyvin kuivumaan pyykkinaruille.

Päivä 3

Aamulla söimme tukevan aamupalan, koska päätimme kävellä loppumatkan pitämättä taukoa. Matkaa Kolille oli enää alle 10km. Tässä vaiheessa vesi oli finaalissa ja seuraavan vedenottopaikan, Mörkövaaran, vettä ei saanut juoda. Onneksi viereisellä suolla oli reilusti lunta jota sulattaa. Veteen jäi paha savun maku, mutta oli se tyhjää parempi.

Vettä sai kuitenkin tankattua kaivosta Ikolanaholla ja siellä, sulatettu lumi, vaihtui kaivoveteen. Keli oli hyvä ja aurinkoinen, eikä koko päivänä satanut vettä. Reitti oli helppoa kulkea, koska enää ei ollut lunta tai tulvia pahemmin haittana.

Mäkränahon jälkeen kävimme katsomassa maisemat kolin nyppylöiltä eli Akka-Koli, Paha-Koli ja Ukko-Koli. Komeata oli. Kolin matkailukeskuksen pihalla olimme aika tarkaan klo 13. Haitarihissillä rinne alas parkkipaikalle ja autolle vaihtamaan vaatteet.

Kollarit ja tennarit tuntuivat tässä vaiheessa mukavilta. Lounastauko matkalla Kolin Portilla ja kahvi Varkaudessa ihan niin kuin menomatkalla. Hieno reissu takana ja uudet reissut suunnitelmissa!