Näytetään tekstit, joissa on tunniste repoveden kansallispuisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste repoveden kansallispuisto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. marraskuuta 2017

Vaellus Mäntyharju - Repovesi retkeilyreitillä 7.-9.6.2017

Ajatuksena oli lähteä tekemään viimehetken varusteiden testaukset, sekä kenkien sisäänajo pidemmällä matkalla ja isommalla kuormalla, tulevaa lapin vaellusta silmällä pitäen. Rinkkaa pakatessa mielessä ei ollut grammanviilaus, vaan kaikki mitä ajattelin, että voisin tarvita, lähti mukaan. Rinkka unohtui punnita ennen lähtöä, mutta arviolta se olisi painanut noin kolmekymmentä kiloa.

Päivä 1
Reissuun lähdin keskiviikkona aamulla ja olinkin Mäntyharjulla kello 11:00 jälkeen. Auton jätin parkkiin Kisalaan liikuntahallin parkkipaikalle. Kävelemään lähdin hieman ennen puoli kahtatoista. Heti reitin alusta asti opasteet olivat hyvät. Karttaa periaatteessa ei olisi tarvinnut, mutta se on kyllä hyvä olla aina mukana.


Reitin alussa reilu pari kilsaa meni pururataa kävellessä, jonka jälkeen polku kääntyi metsään. Maisemassa oli kangasmetsää, suota ja pieniä lampia. Ensimmäisen pysähdyksen tein Sammalisen kodalla, jonne oli Mäntyharjulta matkaa noin kuusi kilometriä. Kodan ympäristössä oli myös tulipaikka, käymälä ja kaivo. Täytin juomarakon täyteen, koska seuraava kaivo olisi vasta Repoveden kansallispuiston puolella oleva Olhavan kaivo.


Matka jatkui kohti Pitkäjärven laavua, jossa oli tarkoitus pitää lounastauko. Reitti kulki kangasmetsien ja kivikoiden halki hiekkamontun ohitse, jonka ympäristössä oli useita hylättyjä autoja. Hiekkamontun keskellä oleva auto oli myös poltettu. Matkalla oli myös peltoja ja pieniä suolampia.
Hieman ennen Pitkäjärven laavua pystyy valitsemaan kulkeeko Pitkäjärven länsi- vai itäpuolelta. Itse valitsin pidemmän reitin itäpuolelta, koska Matkoslammen laavu on sen reitin varrella ja siellä olin ajatellut yöpyä.


Lounastauon pidin komeissa maisemissa Pitkäjärven laavulla. Laavulta löytyy tulentekopaikka ja käymälä, sekä laituri ja hiekkaranta. Laavun läheisyteen on rakennettu myös ympäristötaidealue, jossa on tehty monta erilaista taideteosta luonnosta saatavista tarpeista.


Lounaan jälkeen vuorossa oli aika paljon kävelyä hiekkatiellä ja pieni pätkä asfalttia, koska reitti kulki junaraiteiden ylittävää siltaa pitkin. Loput kilometrit ennen Matkoslammen laavua oli kuitenkin metsässä kulkevaa polkua. Pienen tauon pidin Ojakorvenlammen taukopaikalla.


Matkoslammelle saapuessani siellä oli pari maastopyöräilijää koiran kanssa. He olivat jo saunomassa, joten pääsin lämpöiseen saunaan heti ruokailun jälkeen. Sauna oli hyvä ja yllätti positiivisesti. Myös laavu oli siistissä kunnossa ja hyvin varusteltu. Laavulla oli aurinkopaneelit ja mahdollisuus ladata puhelinta tai muuta elektroniikkaa. Laavulle tuodaan myös vettä kerran viikossa, joten sain täydennettyä oman juomarakon. Maastopyöräilijät nukkuivat laavussa, joten virittelin itselleni teltan. Varsinaista telttapaikkaa alueella ei ole, mutta kahden hengen tunneliteltta mahtui hyvin saunan lähistölle. Matkaa tuli taitettua päivän aikana reilu 25km.


Päivä 2
Aamulla en pitänyt kiirettä lähdön kanssa, vaan nukuin aika pitkään ja söin rauhassa aamupalan. Heti alkumatkasta reitti kulki taas paljon tietä pitkin, mutta onneksi aika nopeasti pääsi myös metsän puolelle. Nuolniemen eteläpuolella oli useita vuoden 1918 taistelupaikkoja merkittynä kyltein. Ainakin kolme vartiopoteroa oli matkan varrella. Muuta historiallista oli Kuitinoja, josta oli aikoinaan uitettu tukkeja. Kuitinojan jälkeen alkoi kipuaminen Nuollammenvuorelle. Rinne oli jyrkkä, mutta viereinen kallio ja näkymät huipulta olivat hienot.


Nuollamminvuorelta laskeuduin Pitkälammen rantaan pitämään lounastaukoa. Laavu oli mukavalla ja suojaisalla paikalla lammen rannassa, mutta paikalla oli myös kauheasti hyttysiä. Siirryinkin suosiolla takaisin lammen toiselle rannalle hieman avoimempaan maastoon, jotta saisin rauhan hyttysiltä. Ruokailun lomassa kävin myös hetken heittelemässä virvelillä lammen rannassa.


Lounaan jälkeen polku jatkui Pitkänlamminvuorelle, josta oli hienot näkymät Pitkälammelle. Hetken päästä reitti jatkui taas hiekkatien kävelynä. Karttaan merkityn Kalamajan jälkeen reitti suuntasi taas metsän puolelle ja nousu kohti Riuttanvuorta alkoi. Riuttanvuoren juurelta alkoi myös Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue. Huipulta oli hienot näkymät kohti Repovettä. Jatkoin matkaa kohti Olhavaa, jonne oli enää pari kilometriä matkaa.

Olhavanvuorella katselin hieman aikaa maisemia, jonka jälkeen suuntasin Olhavan kaivolle täydentämään vesivarastoja. Kaivolla näin ensimmäiset vastaantulijat sitten Matkoslammen laavun. Tästä ei ollut matkaa yöpymispaikalle, eli Kuutinkanavalle, kuin pari kilometriä, mutta poikkesin kuitenkin reitiltä Mustalamminvuorelle katsomaan maisemia näkötornista. Sieltä on hienot näkymät mm. Olhavalle ja Kuutinlahdelle. Kuutinkanavalle päästyäni rupesin päivällisen tekoon. Matkaa oli kertynyt noin 21km. Teltan pystytin Kuutinkananvan itäpuolelle, vanhalle paikoitusalueelle.


Päivä 3
Yöllä oli alkanut sataa ja sade jatkui myös aamulla. Puin teltassa kuorivaatteet päälle ja rupesin purkamaan telttaa. Teltan pakattuani suuntasin Kuutinkanavan länsipuolelle, koska tiesin siellä olevan tulipaikan, joka on katettu. Siellä söin aamupalan ja vaihdoin kuulumiset muutaman muun retkeiljän kanssa. Kävin rannassa myös katselemassa maisemaa sateiselle Kuutinlahdelle. Aamupalan jälkeen lähdin sateeseen kävelemään kohti Lapinsalmea, jotta ehtisin linja-autoon, jolla oli tarkoitus palata Mäntyharjulle.


Matkalla poikkesin vielä katsomaan maisemia Katajavuorelta, koska olin hyvissä ajoin liikenteessä ja ehtisin hyvin linja-autoon. Linja-auto olikin aikataulussa ja paluumatka Mäntyharjulle alkoi. Mäntyharjulla oli enää lyhyt matka käveltävänä linja-autoasemalta Kisalaan.


Loppuyhteenvetona voi todeta, että reitillä oli paljon hienoja ja erilaisia maisemia. Reitti oli hyvin merkitty ja laavuja/tulipaikkoja oli hyvin. Vettä ei saanut kuin parista paikkaa Mäntyharjun ja Repoveden välillä, joten se kannattaa huomioida tai sitten ottaa veden järvestä ja keittää sen. Matkoslammen sauna oli kyllä todella positiivinen asia reitillä. Itse en tykännyt hiekkatiellä kävelystä, jota kertyi matkan varrella yllättävän monta kilometriä. Reitti voisi olla mukavampi ajaa maastopyörällä ja reitti kulkeekin aika paljon samaa uraa kuin vaellusreitti.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Vaellus Repovedellä 1.-2.3.2016, Kaakkurinkierros

Suunnitelmissa oli tehdä parin päivän talvivaellus lähiseudulle ja päätin lähteä kohti Repoveden kansallispuistoa, joka jäi viime syksynä kaverin kanssa kiertämättä. Reissuun seuraksi lähti iskä, joka oli syksylläkin vaeltamassa kanssani.
Päivä 1
Lähdimme Joutsasta aamulla liikenteeseen kohti Kouvolaa ja Repoveden kansallispuistoa. Matkalla pysähdyimme kahville Mäntyharjun Abc:llä ja se venytti hieman patikoimaan pääsyä, koska jäimme auttamaan sairaskohtauksen saanutta henkilöä. Repovedellä jätimme auton parkkiin Lapinsalmen parkkipaikalle, jossa oli muutama muukin auto. Reitin alku näytti niin hyvältä, että päätimme jättää mukana olleet lumikengät autoon. Kävelemään lähdimme noin kello 11:20.
Lähdimme kiertämään Kaakkurinkierrosta myötäpäivään ja kilometrin päässä tuli vastaan Lapinsalmi. Lapinsalmen riippusilta oli komea ja sen kautta oli hyvä aloittaa parin päivän patikointi. Siitä suuntasimme Katajavuorelle ihailemaan maisemia. Huipulle kulkivat Kuutinportaat, joissa oli kipuamista useamman sadan rappusen verran. Myös muutaman nuoren ryhmä oli katselemassa maisemia Katajavuoren päältä. Laskeuduimme rinnettä Katajajärven rantaan, jonka toiselle puolelle kiersimme Kapiaveden kautta. Ohitimme pysähtymättä Katajajärven nuotiopaikan ja suuntasimme kohti Kuutinkanavaa, jossa oli tarkoitus pitää ruokatauko. Pidimme tauon Kuutinkanavan, Repoveden puoleisella, nuotiopaikalla. Kodassa oli hyvä tehdä ruokaa ja pitää taukoa. Lounaaksi söin savuporokeittoa ja yhden makkaran sekä join kupin teetä.
Tauon jälkeen suuntasimme rinnettä ylös kohti Mustalamminvuorta ja sen näkötornia. Näkötornille tulee matkaa edestakaisin noin kilometri, mutta maisemat olivat kävelemisen arvoiset. Tornilta lähdimme laskeutumaan alas ja suuntasimme kohti Olhavaa, jota juuri katselimme tornista.
Olimme miettineet yöpymispaikaksi Olhavan laavua, mutta se oli jo varattu. Kello ei ollut vielä paljon, joten kiersimme Olhavanlammen ja kiipesimme Olhavanvuoren päälle katselemaan auringonlaskua.
Laskeuduimme takaisin lammen rantaan ja leiriydyimme rinteen juurella olevalle nuotiopaikalle. Teimme nuotion ja rupesimme suunnittelemaan ja tekemään päivällistä. Päivälliseksi oli suunniteltu loimulohta ja perunoita. Ruuan teon ohessa pystytimme mukana olleesta laavukankaasta nuotion eteen louen. Syömisen jälkeen kello alkoi olla jo aika paljon ja rupesimme valmistautumaan nukkumaan menoon. Pakkasta oli illalla noin -5°C ja yön alin lämpötila oli noin -11°C, itsellä oli ihan lämmin nukkua Carinthian SA M05 pussilla, mutta iskälle tuli hieman kylmä huonommalla makuupussilla. Fitbit näytti askelten määräksi 41,091 ja kalorien kulutukseksi 5440.
Päivä 2

Heräilimme aamulla joskus viiden jälkeen ja rupesimme sytyttämään nuotiota aamukahvia ja tavaroiden sulattamista varten. Aikainen herätys johtui osittain siitä, että iskällä meinasi olla kylmä ja osittain siitä, että olisimme suhteellisen ajoissa takaisin autolla. Aamulla oli pakkasta vielä noin -10°C. Liikkeelle lähdimme vähän seitsemän jälkeen ja ensimmäinen pikku pysähdys tehtiin Olhavan kaivolla, jossa täydensimme vesivarat. Reitti jatkui kohti Valkjärveä, jonka rantaa seuraten kuljimme Sukeltajaniemelle. Reitti jatkui Tolosen kierroksella, joka vanhemmassa kartassa ei kuulu Kaakkurinkierrokseen. Ilmeisesti kierros on pidentynyt kahdella kilometrillä jossain vaiheessa, koska kartasta riippuen se on 24km tai 26km.  Kierrettyämme Tolosen päädyimme Saarijärvelle, joka on yksi kolmesta kansallispuiston merkityistä parkkipaikoista.
Jatkoimme matkaa kohti Kirnukangasta, jossa pidimme lounastauon. Kirnukankaan laavulla olimme noin kello 11:00. Polut olivat kaikista huonoimmassa kunnossa kierroksen keskivaiheilla eli kauimpana Lapinsalmesta. Kirnukankaalla yhdet portaat olivat jäätyneet täysin ja portaita peitti noin 40cm paksu jää, joten kulkeminen rinkan kanssa hieman vaikeutui.
Matka jatkui kohti Lojukoskea, joka sijaitsee Pahkajärven ampuma-alueen varoalueen rajan vieressä. Reitti kulkikin aika pitkään lähellä varoalueen reunaa. Matka Lojukoskelta Tervajärven parkkipaikalle oli melkein umpihankea, ja reitillä oli vain parit vanhat jäljet.
Tervajärven parkkipaikan jälkeen polku parani huomattavasti, koska sillä alueella oli liikkunut enemmän ihmisiä. Talaksella pidimme pienen huilaustauon ja otimme hetkeksi rinkat pois selästä. Talakselta kävelimme yhtä kyytiä Lapinsalmelle. Kuljimme Kapiaveden kautta, koska Ketunlossi ei ole talvella käytössä. Kapiaveden ja Lapinsalmen tulentekopaikoilla oli useita ihmisiä paistamassa makkaraa. Autolla olimme noin puoli neljä iltapäivällä. Lumikenkien autoon jättäminen oli hyvä idea, koska niistä olisi ollut hyötyä vain muutamissa kohdissa koko Kaakkurinkierroksella ja muuten ne olisivat olleet vain tiellä. Koko vuorokauden kulutus oli 5296kcal ja askeleet 41,673. Repovesi on sellainen kohde, jonne tulee lähdettyä varmasti myös kesällä vaeltamaan, koska maisemat olivat jo talvellakin todella hienot.