Päivä 4
Aamu alkoi sateisena ja sumuisena. Illalla oli jo hieman ripsinyt vettä, mutta nyt sitä satoi ihan kunnolla. Aamupalan jälkeen kuorivaatteet päälle ja leirin kasaamiseen.
Pidimme aamulla pienen palaverin päivän reitistä. Alunperin oli tarkoitus kävellä Toskaljärveltä Meekonjärvelle ja siitä edelleen kohti Pihtsusköngästä ja Pihtsusjärveä. Päätimme kuitenkin oikaista tunturien välistä suoraan Pihtsusjärvelle ajatuksena päästä autiotupaan kuivattelemaan kamppeita.
Kulkemiseen haastetta toi nousemisen lisäksi sumu. Mukana oli käsi-gps, mutta pääsääntöisesti suunnistus tapahtui kartalla, kompassilla ja korkeusmittarilla. Gps:ssää säästettii pahan päivän varalle. Nousemisen takia tuntui, että kuorivaatteet ovat yhtä märät ulkoa ja sisältä, vaikka kuinka vähensi vaatetta niiden alta jo ennakkoon. Jonkin matkaa noustuamme pääsimme kävelemään lumelle ja kiipeilemään kalliolla.
Reittimme kulki Láforvárrin eteläpuolelta kohti Pihtsusjärveä. Puolenvälin jälkeen reitti muuttui rakkakivikoksi, jota jatkui useampi kilometri. Kivikko oli raskasta ja haastavaa kävellä sateen liukastamilla kivillä. Tätä reittiä en kyllä suosittele kenellekkään ellei omaa pientä masokistin vikaa :D. Pihtsusjärvelle saavuimme hieman porokämppien eteläpuolella.
Pihtsusjärven autiotuvalla oli suorastaan ruuhka. Tupa täynnä, ulkona pari teltaa ja muutama ohikulkija pihapiirissä. Enään ei tarvinnut miettiä miksi reitti tällä kohtaa on Haltin highway. Ja myöhemmin kesällä porukkaa on varmasti enemmän. Saimme kuitenkin teltat hyville paikoille pystytettyä (pihassa ei kovin montaa hyvää paikaa kivikon takia) ja rupesimme varusteiden kuivaamiseen ja ruuan tekoon. Tuulinen keli ja keittimen lämpö auttaa vaatteiden ja teltan kuivaamisessa yllättävän hyvin.
Päivä 5
Aamulla ei ollut mikään kiire, koska päivän aikana oli tarkoitus kulkea vain Haltin autiotuvalle. Nukuimme siis pitkään ja söimme aamupalan rauhassa. Keli oli tuulinen kun lähdimme matkaan puolen päivän aikaan. Myös sumua oli ilmassa ja Haltin huippu oli sen peitossa. Matka ylämäkeen meni nopeasti, sillä kahden tunnin kävelyn jälkeen olimme jo Haltin vanhalla autiotuvalla. Saimme olla tuvassa omalla porukalla ja kuivattua tavaroita koko loppupäivän. Pihtsusjärvellä kamppeiden kuivaus ei oikein onnistunut, koska siellä oli ruuhka ja muillakin oli kuivattavaa. Tuvassa ilmapiiri alkoi olla hieman haikea, koska seuraavana päivänä olisi jo palattava Kilpisjärvelle ja reissu olisi ohitse.
Tuvassa lueskelimme vieraskirjaa ja turvallisuusohjeita Haltille. Reitti huipulle oli merkattu Suomen puolelta, mutta Norjan puolella ei ole minkäänlaisia opasteita. Lisäksi nopeasti nouseva sumu vaikeuttaa suunnistusta. Norjan puolella reitille sattuu myös muutama lumen alla oleva joki, jota täytyy varoa.
Päivä 6
Päivän matka ei kartalla ollut pitkä, mutta korkeuseroa olisi sitäkin enemmän. Aamupalan jälkeen pakkasimme kamppeet kasaan ja hieman klo 09:00 jälkeen lähdimme liikkeelle. Sää oli hieman sateinen ja Halti aivan sumun peitossa. Matka huipulle meni lumella ja kivikossa kävellen. Matka vanhalta autiotuvalta huipulle kesti 1,5h. Huipulla ei paljon maisemia ihailtu, koska näkyvyys oli huono. Vieraskirjaan nimet ja suunnittelemaan reittiä Guolasjärveä kohti. Sankka sumu hieman toi haastetta lisää.
 |
| Siellä se huippu on jossain sumun peittämänä. |
 |
| Suomen korkein kohta. Harmi, että oli kauhea sumu. |
 |
| Sumu asetti haasteita suunnistamiseen. |
Rinnettä alaspäin mentäessä sumu alkoi onneksi helpottaa ja näkyvyys parani. Myös lumen määrä alkoi vähentyä. Yhden lumen peittämän joen ylitimme ja sen huomasimme ajoissa, niin ei sattunut mitään yllätyksiä. Seurasimme pitkälti maastonmuotoja emmekä koittaneet kulkea viivasuoraan Guolasjärven itärannalle, missä auto odotti. Guolasjärven rantaan kuljimme Lágosjohkaa pitkin ja siitä rantaviivaa pitkin autolle. Tällä reitillä matkaa kertyi autiotuvalta 14km ja aikaa kului hieman yli 4,5h.
Näin oli kuusi päivää kulunut Käsivarren erämaan komeissa maisemissa. Kelit ei aina ihan suosinut, mutta oli todella hieno reissu. Meillä pääpaino oli vaelluksessa, joten kalastus jäi hieman pintaraapaisuksi joka paikassa. Hienoja kalavesiä tuolla on ja varmaankin tulevaisuudessa tuonne voisi tehdä vain kalastukseen sunnatun reissun. Maisemaltaan mieleen jäi Valtijokilaakso ja Norjan puolen tunturit.
Kuten kuvista näkyy, niin heinäkuussakin lunta on paikoin vielä paljon, joten se kannattaa ottaa huomioon kun tuonne suunnalle reissua suunnittelee. Maasto on myös sellaista, ettei siellä ihan lenkkareilla pärjää. Pihtsusjärvellä kuulimme, että monta ihmistä oli joutunut kääntymän Meekonjärven autiotuvalla jalkojen hajottua.
Vaellusta kertyi reissulla suunnilleen 85-90km ja lisäksi poikkeamiset kalalle yms. toivat useamman kilometrin lisää. Pisin vaelluspäivä oli 20,5km ja lyhin 7,5km. Päivämatkat olivat ajallisesti noin 2 -7,5h.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti