Vaellus Kaldoaivin erämaassa 15.-19.8.2016 Osa 1, vaellus Ylä-Pulmankijärvelle

Reissun suunnittelu alkoi jo talvella 2015, kun puheeksi tuli kaverini Eetun isän haave käydä Lapissa kalassa ja samalla käydä katsomassa Ylä-Pulmankijärven läheisyydessä olevaa Junkers -lentokoneen hylkyä. Suuntana olisi siis Kaldoaivi ja vaelluksen kestoksi suunnittelimme viikkoa. Mietimme myös, että paluumatka erämaasta pois tapahtuisi vesitasolla.

Keväällä 2016 rupesimme suunnittelemaan taas reissua uudestaan, ja tarkemmin. Mietimme mistä aloitamme vaelluksen, selvitimme paljonko vesitason kyyti maksaa, mitä kalastuslupia tarvitaan yms.. Tässä vaiheessa reissulle oli lähdössä neljä henkilöä: minä, Eetu, Eetun isä Seppo ja kaverimme Juha, joka joutui kuitenkin jäämään pois reissulta loukkaantumisen takia.

Reissua edeltävän yön olin töissä, aamulla kahdeksaan asti, jonka jälkeen pääsin vasta kotiin. Eetu ja Seppo tulivat hakemaan minua ja pääsime matkaan. Menomatkalla minun ei tarvinnut ajaa, vaan pystyin nukkumaan autossa edellisen yön univelkoja pois. Mennessä pysähdyimme lounaalla Pyhäjärvellä ABC:llä ja kahvilla Rovaniemen Hesburgerissa. Kahden pysähdyksen taktiikalla suuntasimme kohti yöpaikkaa, Inarissa sijaitsevaa vuokramökkiä. Perillä Inarissa olimme noin kello 23:00 ja autossa istumista oli kertynyt noin 940km.

Päivä 1

Maanantai aamuna heräsimme aikaisin ja rupesimme tekemään lähtöä kohti Sevettijärveä, josta oli tarkoitus lähteä vaeltamaan erämaahan. Vielä oli siis reilu 100km autossa istumista ennen vaelluksen alkua. Sevettijärvellä suuntasimme lentotaksiyrityksen toimipisteelle, joka sijaitsee aivan Sevettijärven keskustassa ja Sevettijärven rannassa. Sovimme lentäjän kanssa poishakemisen perjantaille ja rupesimme valmistautumaan kävelemiseen.

Varsinaisen vaelluksen aloitimmen Kolttien perinnetalolta, josta lähtee Sevettijärvi-Pulmanki retkeilyreitti. Aluksi seurasimme juuri tätä reittiä Opukasjärvelle asti. Alkumatka oli helppokulkuista polkua ja metsäistä maastoa. Muutaman kilometrin jälkeen pääsimme jo ensimmäistä kertaa tekemään pienen vesistön ylityksen. Selvisimme kuitenkin kuivin jaloin pomppimalla kiveltä toiselle. Lounaan söimme puoli kahden jälkeen Sunddejávrin kohdilla. Ennen lounasta ehdimme näkemään muutaman metson ja pari kurkea. Jatkoimme matkaa kohti Opukasjärveä, jossa oli tarkoitus pysähtyä ensimmäiseksi yöksi. Pari kilometriä ennen Opukasjärveä pysähdyimme hetkeksi heittelemään virvelillä pienen lammen rannalla, saaliina yhteensä kolme haukea kooltaan 1,5-2kg. Reissun ensimmäiset kalat oli saatu.

Opukasjärvellä olimme noin klo 19:00 aikaan ja siellä odotti tyhjä autiotupa, joka oli hyvin huollettu. Polttopuita oli hyvin, mökistä löytyi virtapankkeja ja aurinkokennolatureita, sekä kaiken näköistä muuta hyödyllistä. Rupesimme kokkailemaan ilta-auringon paisteessa päivällistä nuotiolla ja saimme pari kuukkelia seuraamme ihmettelemään. Menimme aikaisin nukkumaan, koska seuraava päivä tulisi olemaan suhteellisen pitkä.

Päivä 2

Heräilimme Eetun kanssa pitkien unien jälkeen kahdeksan aikaan ja rupesimme keittelemään aamukahvia. Seppo oli aamuvirkkuna jo ollut hereillä pari tuntia ja juonut kahvit jo aikaisemmin. Aamupalan jälkeen siivosimme kämpän kuntoon ja lähdimme jatkamaan matkaa eteenpäin. Kilometrin kävelyn jälkeen ylitimme Näätämöjoen hienoa riippusiltaa pitkin ja kilometri siitä eteenpäin pääsimme ylittämään Silisjoen venelossilla. Rannalla näimme ensimmäiset porot erämaassa. Joen toisella puolella poistuimme Sevettijärvi-Pulmanki reitiltä ja lähdimme seuraamaan moottorikelkkareittiä, joka kulki kohti Skiehtsarasia.

Reitti siis alkoi hankaloitua kun polkua ei enää ollut ja kelkkareitti kulki välillä soiden yli. Reittimme kulki pitkän aikaa Silisjoen rantaa pitkin, joten pääsemme myös kalastelemaan samalla kun etenimme. Kalaa emme kuitenkaan saaneet lounaalle, jonka pidimme joen varressa. Lounaan jälkeen kalastelimme jonkin aikaa ilman kiirettä etenemisen suhteen, mutta vieläkään kaloista ei ollut tietoakaan. Ennen Launinkotajärveä meidän piti taas ylittää Silisjoki, mutta tällä kertaa kahlaamalla. Kartassa oli merkitty kahlaamo, jonka kohdalta ylitimme joen. Vesi näytti suhteellisen syvältä, joten päätimme suosiolla ottaa myös housut pois, joka olikin viisaasti tehty koska vesi yltti pahimmillaan puoleen reiteen. Viileä vesi virkisti kummasti jalkoja.

Jatkoimme matkaa veden äärellä toiveissa saada reissun ensimmäiset lohikalat, jotka tarttuikin kiinni harjusten muodossa Launinkotajärveen laskevissa koskissa. Ylävirtaan edetessä harjuksia alkoi tulemaan enemmänkin ja ne olivat myös hyvän kokoisia, joten ruokakalat oli hankittu illaksi.

Loppupäivän kävely oli vuorotellen suon ylittämistä ja tunturikoivikossa kävelyä. Suokentät tuntuivat pitkän päivän jälkeen loputtomilta, mutta lopulta pääsimme Kuikkajärven rantaan, johon olimme ajatelleet jäädä yöksi. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa vielä Nu'ǩǩešjokkalle asti, jos illalla vielä kalastelisi virtaavassa vedessä.

Päästyämme joen rantaan rupesimme tekemään tulia ja päivällistä. Ruokalistalla oli siis harjusta, halsterilla ja foliossa valmistettuna. Ruuan jälkeen virittelimme teltat valmiiksi yöpymistä varten. Sepon lähtiessä nukkumaan yhdeksä ja kymmen välillä, minä ja Eetu lähdimme vielä koittamaan josko kala olisi iltasyönnillä. Tuloksena useita harjuksia, muutama ahven ja hauki. Pari ahventa oli oikein hyvän kokoisia. Puntaria ei tullut nyt mukaan, niin ei saanut painoa tietoon, mutta suurin ahven oli 47cm, eli melkoinen mörkö. Kelpasi mennä hyvillä mielin nukkumaan.

Päivä 3
Aamulla heräilimme taas suhteellisen aikaisin, että ehtisimme hyvissä ajoin päämäärään eli Ylä-Pulmankijärvelle. Aamupalan jälkeen pääsimme tekemään taas vesistön ylityksen kun Nu'ǩǩešjokka piti ylittää. Vettä ei kuitenkaan ylityskohdassa ollut kuin reiluun puoleen sääreen. Aamun kävely sisälsi taas isojen suoalueiden ylitystä, mutta välillä pääsimme myös kipuamaan ylämäkeen Skiehččarasin rinteellä kovempaa maata pitkin.

Lounaan pidimme Vuolit Hávgajárvin rannalla. Kalastamaan emme jääneet, koska järvi oli matala ja matkaa oli taitettavana vielä ennen Ylä-Pulmankijärveä. Ohitettuamme Skealmmaid Dievjjá järven ajattelimme, että olisimme jo ohittanut pahimmat suoalueet. Olimme väärässä. Muutama suoalueen kierto toi taas lisää matkaa reitillemme. Loppumatkasta rupesimme arvuuttelemaan jokaista rinnettä kävellessä, josko määränpää näkyisi mäen takana.

Puoli kahdeksan jälkeen edessämme oli määränpäämme, Ylä-Pulmankijärvi. Enää ei ollut kiire. Paitsi rantaan kalastamaan. Jonkin aikaa kalastelimme järven itärannalla, tosin tuloksetta. Alunperin mietimme jäävämme yöksi telttaan järven itärannalle, mutta vaihdoimme suunnitelmaa ja lähdimme kiertämään järven pohjoispuolelta Aadolfin kammille. Matkaa Sevettijärveltä oli kertynyt hieman reilu 60km.

Järven pohjoispäästä vesi virtaa Pulmankijokena pohjoiseen kohti Pulmakijärveä ja joki piti ylittää. Jonkin matkaa jouduimme kävelemään Pulmankijokea pitkin, ennen kuin löytyi hyvä ylityspaikka. Aadolfin kammissakin oli hieman hakemista, mutta se löytyi kuitenkin pienen etsinnän jälkeen. Vinkkinä voi sanoa, että seuraamalla polkua kohti vesiputouksen ääntä, löytää perille. Rupesimme iltapalan tekoon ja suuntasimme nukkumaan, että aamulla jaksaa nousta ajoissa narraamaan kaloja. Eetu tosin ei malttanut odottaa aamua, vaan kävi vielä vähän aikaa heittelemässä.

Toiseen osaan pääset tästä!

Hylyn kuulumisia talven jälkeen

Viikolla kävimme katsomassa pari kesää sitten upottamaamme venettä. Kyseessä on noin viisimetrinen tuulilasivene, jonka upotimme sukelluskohteeksi aivan Joutsan kirkonkylälle. Venettä on lisäksi varusteltu kaikella palokunta-aiheisella roinalla. Siellä käynnin jälkeen heräsi ajatus, että upottaisimme sinne myös pari venettä lisää. Sukelluksella sattui olemaan mukana GoPro, joten sain räpsittyä muutamia kuvia pinnan alta.

Uuden hylyn aihio löytyikin omasta takaa, koska vielä maalla oleva vene oli tarkoitus aikoinaan upottaa nykyisen veneen sijasta. Venettä hieman muunnellaan ja varustellaan ennen upotusta. Kuvia projektin vaiheista löytyy ainakin täältä. Tavoitteena olisi upottaa yhteensä kolme venettä Joutsansalmeen noin 8-10m syvyyteen.

Vaellus Repovedellä 1.-2.3.2016, Kaakkurinkierros

Suunnitelmissa oli tehdä parin päivän talvivaellus lähiseudulle ja päätin lähteä kohti Repoveden kansallispuistoa, joka jäi viime syksynä kaverin kanssa kiertämättä. Reissuun seuraksi lähti iskä, joka oli syksylläkin vaeltamassa kanssani.

Päivä 1

Lähdimme Joutsasta aamulla liikenteeseen kohti Kouvolaa ja Repoveden kansallispuistoa. Matkalla pysähdyimme kahville Mäntyharjun Abc:llä ja se venytti hieman patikoimaan pääsyä, koska jäimme auttamaan sairaskohtauksen saanutta henkilöä. Repovedellä jätimme auton parkkiin Lapinsalmen parkkipaikalle, jossa oli muutama muukin auto. Reitin alku näytti niin hyvältä, että päätimme jättää mukana olleet lumikengät autoon. Kävelemään lähdimme noin kello 11:20.

Lähdimme kiertämään Kaakkurinkierrosta myötäpäivään ja kilometrin päässä tuli vastaan Lapinsalmi. Lapinsalmen riippusilta oli komea ja sen kautta oli hyvä aloittaa parin päivän patikointi. Siitä suuntasimme Katajavuorelle ihailemaan maisemia. Huipulle kulkivat Kuutinportaat, joissa oli kipuamista useamman sadan rappusen verran. Myös muutaman nuoren ryhmä oli katselemassa maisemia Katajavuoren päältä. Laskeuduimme rinnettä Katajajärven rantaan, jonka toiselle puolelle kiersimme Kapiaveden kautta. Ohitimme pysähtymättä Katajajärven nuotiopaikan ja suuntasimme kohti Kuutinkanavaa, jossa oli tarkoitus pitää ruokatauko. Pidimme tauon Kuutinkanavan, Repoveden puoleisella, nuotiopaikalla. Kodassa oli hyvä tehdä ruokaa ja pitää taukoa. Lounaaksi söin savuporokeittoa ja yhden makkaran sekä join kupin teetä.

Tauon jälkeen suuntasimme rinnettä ylös kohti Mustalamminvuorta ja sen näkötornia. Näkötornille tulee matkaa edestakaisin noin kilometri, mutta maisemat olivat kävelemisen arvoiset. Tornilta lähdimme laskeutumaan alas ja suuntasimme kohti Olhavaa, jota juuri katselimme tornista.

Olimme miettineet yöpymispaikaksi Olhavan laavua, mutta se oli jo varattu. Kello ei ollut vielä paljon, joten kiersimme Olhavanlammen ja kiipesimme Olhavanvuoren päälle katselemaan auringonlaskua.

Laskeuduimme takaisin lammen rantaan ja leiriydyimme rinteen juurella olevalle nuotiopaikalle. Teimme nuotion ja rupesimme suunnittelemaan ja tekemään päivällistä. Päivälliseksi oli suunniteltu loimulohta ja perunoita. Ruuan teon ohessa pystytimme mukana olleesta laavukankaasta nuotion eteen louen. Syömisen jälkeen kello alkoi olla jo aika paljon ja rupesimme valmistautumaan nukkumaan menoon. Pakkasta oli illalla noin -5°C ja yön alin lämpötila oli noin -11°C, itsellä oli ihan lämmin nukkua Carinthian SA M05 pussilla, mutta iskälle tuli hieman kylmä huonommalla makuupussilla. Fitbit näytti askelten määräksi 41,091 ja kalorien kulutukseksi 5440.

Päivä 2

Heräilimme aamulla joskus viiden jälkeen ja rupesimme sytyttämään nuotiota aamukahvia ja tavaroiden sulattamista varten. Aikainen herätys johtui osittain siitä, että iskällä meinasi olla kylmä ja osittain siitä, että olisimme suhteellisen ajoissa takaisin autolla. Aamulla oli pakkasta vielä noin -10°C. Liikkeelle lähdimme vähän seitsemän jälkeen ja ensimmäinen pikku pysähdys tehtiin Olhavan kaivolla, jossa täydensimme vesivarat. Reitti jatkui kohti Valkjärveä, jonka rantaa seuraten kuljimme Sukeltajaniemelle. Reitti jatkui Tolosen kierroksella, joka vanhemmassa kartassa ei kuulu Kaakkurinkierrokseen. Ilmeisesti kierros on pidentynyt kahdella kilometrillä jossain vaiheessa, koska kartasta riippuen se on 24km tai 26km.  Kierrettyämme Tolosen päädyimme Saarijärvelle, joka on yksi kolmesta kansallispuiston merkityistä parkkipaikoista.

Jatkoimme matkaa kohti Kirnukangasta, jossa pidimme lounastauon. Kirnukankaan laavulla olimme noin kello 11:00. Polut olivat kaikista huonoimmassa kunnossa kierroksen keskivaiheilla eli kauimpana Lapinsalmesta. Kirnukankaalla yhdet portaat olivat jäätyneet täysin ja portaita peitti noin 40cm paksu jää, joten kulkeminen rinkan kanssa hieman vaikeutui.

Matka jatkui kohti Lojukoskea, joka sijaitsee Pahkajärven ampuma-alueen varoalueen rajan vieressä. Reitti kulkikin aika pitkään lähellä varoalueen reunaa. Matka Lojukoskelta Tervajärven parkkipaikalle oli melkein umpihankea, ja reitillä oli vain parit vanhat jäljet.

Tervajärven parkkipaikan jälkeen polku parani huomattavasti, koska sillä alueella oli liikkunut enemmän ihmisiä. Talaksella pidimme pienen huilaustauon ja otimme hetkeksi rinkat pois selästä. Talakselta kävelimme yhtä kyytiä Lapinsalmelle. Kuljimme Kapiaveden kautta, koska Ketunlossi ei ole talvella käytössä. Kapiaveden ja Lapinsalmen tulentekopaikoilla oli useita ihmisiä paistamassa makkaraa. Autolla olimme noin puoli neljä iltapäivällä. Lumikenkien autoon jättäminen oli hyvä idea, koska niistä olisi ollut hyötyä vain muutamissa kohdissa koko Kaakkurinkierroksella ja muuten ne olisivat olleet vain tiellä. Koko vuorokauden kulutus oli 5296kcal ja askeleet 41,673. Repovesi on sellainen kohde, jonne tulee lähdettyä varmasti myös kesällä vaeltamaan, koska maisemat olivat jo talvellakin todella hienot.