Päivä 1
Aloitin reissun isäni kanssa Jyväskylästä Kivijärvelle. Päämääränä Koirasalmen luontotuvan piha. Auton sai hyvin parkkiin isolle parkkipaikalle ja lähdimme kävelemään Koirajärven vierustaa kohti reitin alkua. Olimme päättäneet kiertää reitin myötäpäivään ja suunnitelleet ensimmäiseksi yöpaikaksi Pitkälahden autiotupaa.
Aluksi reitillä oli suota ja suolampia sekä pitkospuita. Parin kilometrin kävelyn jälkeen maisemaa hallitsi todella isot pirunpellot. Kävelimme Talvilammille, jossa pidimme ensimmäisen pienen tauon ja kävin heittelemässä virvelillä lammen rannassa muutaman kerran. Matka jatkui eteenpäin vähän matkan päähän Heikinjärven nevan lintutornille. Tornista oli hyvät näkymät suurelle suoaukealle. Katselimme jonkin aikaa kiikareilla, mutta suolla ei näkynyt mitään elonmerkkejä.
Jatkoimme matkaa lintutornilta eteenpäin ja reilun kilometrin jälkeen poikkesimme reitiltä katsomaan Kauluksenkankaalla olevaa niittysaunaa, joka on pitkälle yli 100 vuotta vanha.
Ylitimme Pakosuon pitkospuita pitkin ja sen jälkeen saavuimme portille, jossa oli opastauluja peuran polusta. Peuran polku kulkee kyseisestä kohdasta ja toimii myös yhtenä hirvaankierroksen aloituspaikoista. Muutama sata metriä eteenpäin saavuimme Sysilammen rantaan ja pidimme lounastauon. Itse söin kanakeittoa ja joimme kahvit ruuan jälkeen. Sysilammella löytyy myös varaustupa, jos sellaisessa tahtoisi majoittua. Ruokailun jälkeen matkasimme Matolammen ohitse kohti Pitkälahtea.
Pitkälahdelle päästyämme jätimme rinkat autiotuvalle ja menimme järven rantaan kalaan. Minä virvelillä ja iskä mato-ongella, mutta saaliiksi ei jäänyt kokemusta kummempaa. Autiotuvalle tuli myös nuori pariskunta, joka kiersi reittiä vastakkaiseen suuntaan. Päätimme, että sopu sijaa antaa ja majoituimme kaikki tupaan, johon mahtui hyvin neljä henkeä. Tuvassa söimme, rupateltiin, tapettiin hirvikärpäsiä (joita ilmeni vasta päivän lopulla) ja lepuutettiin jalkoja. Päivän askelmääräksi Fitbitin aktiivisuusranneke näytti 38,447 ja kulutukseksi 4636 kcal. Matkaa taittui noin 17-18 km.
Päivä 2
Aamulla heräsimme ja söimme aamupalan sekä keitimme aamukahvit. Toivotimme pariskunnalle hyvät reissun jatkot ja mietimme törmäämmekö vielä heihin. Aamupalan jälkeen lähdimme rantaan tiskaamaan jossa järvellä oli kohtalainen sumu, mutta keli oli muuten hyvä.
Matkaa jatkoimme kohti Ahvenlampea. Reitillä osa pitkospuista oli huonossa kunnossa, mutta se ei juuri haitannut etenemistä. Ahvenlammella oli hyvä laavu ja auringon paistaessa melkein pilvettömältä taivaalta päätimme pitää kahvitauon. Lammen vastarannalla oli muutama ihminen marjassa, jotka luultavasti keräsivät karpaloita. Ahvenlammelta suuntasimme kohti Valvatin autiotupaa.
Matkalla Valvattiin jouduimme kävelemään reilun kilometrin hiekkatietä ja olimme hyviä maalitauluja hirvikärpäsille, joita riitti liikaakin. Ennen autiotupaa törmäsimme lintujen metsästäjiin, joilla oli komea ruotsin armeijan maastokuorma-autosta tehty "matkailuauto" tukikohtana. Valvatin autiotupa on vanha metsänvartijan kämppä, joka on tilava. Siellä olisi mahtunut yöpymään kymmenkunta henkeä helposti. Teimme ruuat kämpän puuhellalla ja söimme pirttikaluston ääressä. Pihapiirissä on myös pihasauna, jossa olisi ollut mukava käydä, jos olisimme olleet vasta illalla Valvatissa. Ruokailun jälkeen tankkasimme vesiastiat kaivosta. Täyttö meinasi olla hieman vaikeaa, koska kaivon pumpusta oli kahva poikki...
Seuraavaksi suuntasimme Iso-Valvatin reunalle katsomaan lintutornia. Iso-Valvatti on suuri kosteikkoalue, mutta lintuja siellä ei näkynyt. Sieltä suuntasimme Jääskenniemen nuotiopaikalle. Jääskenniemi on kokonaisuudessaan muinaismuistoaluetta, jossa on ikivanhoja asumusten jäänteitä. Rauniot olivat hautautuneet kaatuneiden puiden alle, koska ilmeisesti isompi myrsky oli kulkenut niemen läpi ja se muistutti sotatannerta. Niemen jälkeen reitti kulki ison suoaukean läpi. Pitkospuut oli asetettu kulkemaan aivan suoraan aukean läpi ja matkaa suoralle tuli noin kilometri.
Seuraavaksi reittiä hallitsi metsämaisema ja pari kilometriä oli myös hiekkatietä. Olimme ajatelleet jäädä toiseksi yöksi Järvikankaan kodalle, mutta sinne saapuessa siellä oli pari peuranpolkua taivaltavaa jätkää, jotka olivat jo asettuneet kodalle. Kota oli aika pieni, joten päätimme jatkaa kävelyä vielä pari kilometriä Sääksjärvelle, jossa on laavu.
Laavulla ei ollut ketään, joten levitimme tavaramme ja rupesimme tekemään päivällistä. Kun ruoka oli valmista, aurinko alkoi laskea ja maisema järvelle oli todella upea. Päivä oli hieman venynyt ja matkaa tullut vähän lisää mitä oli ajateltu, joten kilometrejä oli päivän aikana kuljettu noin 25. Askelia oli kertynyt 42,879 ja kaloreita poltettu 4940. Yöksi teimme laavun eteen pienen rakovalkean, koska illat ja yöt olivat jo kylmiä.
Päivä 3
Aamupalan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa ja pääsimme hämmästelemään joutsenien eloa Sääksjärvellä. Reitillä oli metsää ja pienempiä lampia. Nielujärvelle päästessä täydennettiin taas vesivarat ja jatkettiin matkaa. Nielujärvi on siitä erikoinen, että se on alle metrin syvä, mutta suhteellisen suuri järvi. Katselimme pellon reunassa olevasta lintutornista Nielujärven elämää. Matka jatkui Matkusjoen ylityksellä ja vuorossa oli tiheää kuusimetsää.
Pitkän matkaa reitti kulki Koirajoen vieressä poiketen välillä vähän kauemmaksi siitä. Lounastauko pidettiin Hirvilamminnevan kohdilla, jossa on nuotiopaikka aivan Koirajoen rannassa. Samalla törmäsimme samaan nuoreen pariskuntaan, joiden kanssa nukuimme autiotuvassa. Tämän jälkeen maisema oli vanhaa metsää, jossa on paljon keloja. Myös vanhoja metsäpalojen jälkiä näkyi puissa. Reitti muuttui samalla kivikkoisemmaksi ja matkalla oli muutamia pirunpeltoja.
Saapuessamme takaisin Koirajärven rantaan, päätimme kiertää järven itäpuolelta, jolloin emme kulkisi samaa polkua kuin tullessa. Toki matkaa kertyi pari kilometriä lisää. Reitti kulki lähellä rantaa ja polku oli melko kivikkoinen. Autolle päästyä iskä ihmetteli miten hyvin oli jaksanut tarpoa minun kanssa. Matkaa kertyi kolmessa päivässä noin 65 kilometriä ja onhan hänellä ikää kuitenkin 50 vuotta. Viimeiselle päivälle kertyi matkaa joku 25 km. Askelia 41,191 ja kaloreita 4727. Reissun jälkeen rupesin puhumaan jo seuraavasta vaelluksesta. Ajatuksissa olisi suunnata Karhunkierrokselle 2016, jos vain aika riittää.
Kiitos hienosta reittikuvauksesta!
VastaaPoista