Päivä 1
Starttasimme kaverin kanssa Joutsasta liikenteeseen n. 07:00 ja ensimmäinen tauko pidettiin Varkaudessa. Kahvien jälkeen matka jatkui. Toinen ja viimeinen tauko pidettiin Kolin Portilla, jossa lounaaksi hampurilaisateriat ja seuraava ruoka olisi valmistettu metsässä trangialla.
Auto jätettiin Kolin matkailukeskuksen parkkipaikalle ja vaatteet vaihdettiin vaelluskelpoisempiin. Liikkeelle pääsimme n. 12:00. Alussa matka näytti toivottomalta, koska lunta oli polulla vielä todella paljon ja parhaimmillaan jalka upposi yli polven. Lumi oli pysynyt maassa, koska polku meni varjoista rinteen reunaa ja sitä oli ilmeisesti tiivistetty latuja varten. Lumista osuutta oli noin kilometrin verran, jonka jälkeen kulku helpottui. Päästyämme Mäkränaholle lunta ei enää ollut.
Mäkränaholta suuntasimme ylimääräiselle lenkille kohti Tarhapuron putousta. Jyrkkä ja luminen/jäinen rinne hidasti vauhtia, kun laskeuduimme kohti Tarhapuroa. Putous oli näyttävä varsinkin, kun sulamisvesiä valui vielä rinteiltä lisäämään vesimassaa.
Matka jatkui Purolanahon kautta kohti Mäkrää. Reitin ehkä pahin nousu oli tässä vaiheessa, mutta maisemat Mäkrältä olivat hienot, niin Jerolle kuin Pieliselle. Täällä alkoi sataa ensimmäisen kerran, mutta ei kuitenkaan vielä kauhean kovaa. Mäkrältä lähdimme laskeutumaan kohti Havukanahoa ja siitä taas nousemaan Murhivaaralle.
Ennen Jauholanvaaraa poikkesimme katsomaan Pirunkirkkoa, jonne Ennallistajan polku johti. Polulla oli infotauluja, jotka kertoivat metsän hoitamisesta alueella. Pirunkirkko oli vaikuttava; yli 30 metriä pitkä luola, joka oli syntynyt kallion halkeamisesta. Pirunkirkolta palasimme takaisin reitille Ennallistajan polun kautta ja jatkoimme matkaa Pitkälammen tulentekopaikkaa kohti, jossa ajattelimme syödä ja yöpyä.
Matka taittui reippaasti ja kello ei ollut paljon, joten jatkoimme matkaa eteenpäin. Päätimme suunnata Lakkalaan. Juuri ennen Lakkalaa jouduimme kiertämään pienen lenkin, koska polku kulki järven vieressä ja oli tulvaveden vallassa. Lakkalassa olimme n. 19.00 aikaan ja aloimme tekemään päivällistä. Päivälliseksi minulla oli kuivalihaa ja retkiruokaa pussissa. Myöhemmin vielä iltapalaksi näkkäriä ja kaakaota. Päivällistä tehdessä alkoi sataa kovempaa ja sadetta kesti pari tuntia. Sateen takia ajattelimme yöpyä nuotiopaikan viereisessä, rannalla olevassa rakoliiterissä, joka ei kuitenkaan ollut paras vaihtoehto... Kosteus ja halla kerääntyivät yöllä järven rantaan, joten riippumatolla meinasi olla viileä, vaikka olikin hyvä makuupussi. Myös rupikonnat pitivät helvetinmoista meteliä alkuyöstä, joten uni ei meinannnut tulla.
Päivä 2
Nukuin yön heräillen vähän väliä ja kuuden jälkeen kyllästyin, joten menin tekemään nuotiota ja tekemään puita lämmikkeeksi. Villapaita ja pipo olivat ihan tarpeen vaikka olikin jo "kesä". Aamupalaa söimme joskus kahdeksan aikaan ja liikkeelle lähdimme vähän ennen kymmentä.
Aamu oli aurinkoinen ja lähdimme hakemaan juomavettä Seppälän kaivosta, josta tuli reilun kilometrin lisälenkki, jonka jälkeen pääsimme aloittamaan varsinaisen etenemisen kohti Kiviniemeä. Kiviniemessä ylitimme Sikosalmen käsivetoisella lautalla ja nuotiopaikalla söimme lounaan sekä joimme kahvit. Lämminkupin suurustettu kana -keittopussi ja purkitettu kanafilee olivat maukkaita. Kiviniemessä olisi ollut myös mahdollisuus saunoa vaeltajille tarkoitetussa saunassa.
Matka jatkui. Ylitimme Kolinvaaran ja suuntasimme Sammakkovaaralle. Sammakkovaaralla oli hyvä kaivo, josta täydensimme vesivarastot. Seuraava kohde olisi Ryläys, jossa aioimme myös yöpyä. Reitti kulki rinteiden reunoja pitkin, joten edessä oli taas lunta ja tulvivia polkuja sulamisvesien takia.
Poikkesimme hieman reitiltä ja kävimme katselemassa maisemia Ryläyksen näkötornilla, jonka jälkeen suuntasimme matkan Ryläyksen kodalle. Tässä vaiheessa olimme jo väsyneitä ja märkiä sateen takia, joten toivoimme, että kartassa näkyvä kota olisi edes kohtuukuntoinen. Yllätyimme todella positiivisesti - se oli uusi ja kunnon nukkumakota. Lisäksi vieressä oli nuotiopaikka ja käymälä. Päätimme jättää riippumatot virittämättä ja nukkua kodassa, ulkona kun tuli reilusti vettä ja tuuli kovaa. Päivällinen naamariin ja puhelimen välityksellä katsoimme Suomen lätkämatsia. Kodassa nukutti hyvin ja lämmintäkin riitti. Lisäksi vaatteet sai hyvin kuivumaan pyykkinaruille.
Päivä 3
Aamulla söimme tukevan aamupalan, koska päätimme kävellä loppumatkan pitämättä taukoa. Matkaa Kolille oli enää alle 10km. Tässä vaiheessa vesi oli finaalissa ja seuraavan vedenottopaikan, Mörkövaaran, vettä ei saanut juoda. Onneksi viereisellä suolla oli reilusti lunta jota sulattaa. Veteen jäi paha savun maku, mutta oli se tyhjää parempi.
Vettä sai kuitenkin tankattua kaivosta Ikolanaholla ja siellä, sulatettu lumi, vaihtui kaivoveteen. Keli oli hyvä ja aurinkoinen, eikä koko päivänä satanut vettä. Reitti oli helppoa kulkea, koska enää ei ollut lunta tai tulvia pahemmin haittana.
Mäkränahon jälkeen kävimme katsomassa maisemat kolin nyppylöiltä eli Akka-Koli, Paha-Koli ja Ukko-Koli. Komeata oli. Kolin matkailukeskuksen pihalla olimme aika tarkaan klo 13. Haitarihissillä rinne alas parkkipaikalle ja autolle vaihtamaan vaatteet.
Kollarit ja tennarit tuntuivat tässä vaiheessa mukavilta. Lounastauko matkalla Kolin Portilla ja kahvi Varkaudessa ihan niin kuin menomatkalla. Hieno reissu takana ja uudet reissut suunnitelmissa!
Starttasimme kaverin kanssa Joutsasta liikenteeseen n. 07:00 ja ensimmäinen tauko pidettiin Varkaudessa. Kahvien jälkeen matka jatkui. Toinen ja viimeinen tauko pidettiin Kolin Portilla, jossa lounaaksi hampurilaisateriat ja seuraava ruoka olisi valmistettu metsässä trangialla.
Auto jätettiin Kolin matkailukeskuksen parkkipaikalle ja vaatteet vaihdettiin vaelluskelpoisempiin. Liikkeelle pääsimme n. 12:00. Alussa matka näytti toivottomalta, koska lunta oli polulla vielä todella paljon ja parhaimmillaan jalka upposi yli polven. Lumi oli pysynyt maassa, koska polku meni varjoista rinteen reunaa ja sitä oli ilmeisesti tiivistetty latuja varten. Lumista osuutta oli noin kilometrin verran, jonka jälkeen kulku helpottui. Päästyämme Mäkränaholle lunta ei enää ollut.
Mäkränaholta suuntasimme ylimääräiselle lenkille kohti Tarhapuron putousta. Jyrkkä ja luminen/jäinen rinne hidasti vauhtia, kun laskeuduimme kohti Tarhapuroa. Putous oli näyttävä varsinkin, kun sulamisvesiä valui vielä rinteiltä lisäämään vesimassaa.
Matka jatkui Purolanahon kautta kohti Mäkrää. Reitin ehkä pahin nousu oli tässä vaiheessa, mutta maisemat Mäkrältä olivat hienot, niin Jerolle kuin Pieliselle. Täällä alkoi sataa ensimmäisen kerran, mutta ei kuitenkaan vielä kauhean kovaa. Mäkrältä lähdimme laskeutumaan kohti Havukanahoa ja siitä taas nousemaan Murhivaaralle.
Ennen Jauholanvaaraa poikkesimme katsomaan Pirunkirkkoa, jonne Ennallistajan polku johti. Polulla oli infotauluja, jotka kertoivat metsän hoitamisesta alueella. Pirunkirkko oli vaikuttava; yli 30 metriä pitkä luola, joka oli syntynyt kallion halkeamisesta. Pirunkirkolta palasimme takaisin reitille Ennallistajan polun kautta ja jatkoimme matkaa Pitkälammen tulentekopaikkaa kohti, jossa ajattelimme syödä ja yöpyä.
Matka taittui reippaasti ja kello ei ollut paljon, joten jatkoimme matkaa eteenpäin. Päätimme suunnata Lakkalaan. Juuri ennen Lakkalaa jouduimme kiertämään pienen lenkin, koska polku kulki järven vieressä ja oli tulvaveden vallassa. Lakkalassa olimme n. 19.00 aikaan ja aloimme tekemään päivällistä. Päivälliseksi minulla oli kuivalihaa ja retkiruokaa pussissa. Myöhemmin vielä iltapalaksi näkkäriä ja kaakaota. Päivällistä tehdessä alkoi sataa kovempaa ja sadetta kesti pari tuntia. Sateen takia ajattelimme yöpyä nuotiopaikan viereisessä, rannalla olevassa rakoliiterissä, joka ei kuitenkaan ollut paras vaihtoehto... Kosteus ja halla kerääntyivät yöllä järven rantaan, joten riippumatolla meinasi olla viileä, vaikka olikin hyvä makuupussi. Myös rupikonnat pitivät helvetinmoista meteliä alkuyöstä, joten uni ei meinannnut tulla.
Päivä 2
Nukuin yön heräillen vähän väliä ja kuuden jälkeen kyllästyin, joten menin tekemään nuotiota ja tekemään puita lämmikkeeksi. Villapaita ja pipo olivat ihan tarpeen vaikka olikin jo "kesä". Aamupalaa söimme joskus kahdeksan aikaan ja liikkeelle lähdimme vähän ennen kymmentä.
Aamu oli aurinkoinen ja lähdimme hakemaan juomavettä Seppälän kaivosta, josta tuli reilun kilometrin lisälenkki, jonka jälkeen pääsimme aloittamaan varsinaisen etenemisen kohti Kiviniemeä. Kiviniemessä ylitimme Sikosalmen käsivetoisella lautalla ja nuotiopaikalla söimme lounaan sekä joimme kahvit. Lämminkupin suurustettu kana -keittopussi ja purkitettu kanafilee olivat maukkaita. Kiviniemessä olisi ollut myös mahdollisuus saunoa vaeltajille tarkoitetussa saunassa.
Matka jatkui. Ylitimme Kolinvaaran ja suuntasimme Sammakkovaaralle. Sammakkovaaralla oli hyvä kaivo, josta täydensimme vesivarastot. Seuraava kohde olisi Ryläys, jossa aioimme myös yöpyä. Reitti kulki rinteiden reunoja pitkin, joten edessä oli taas lunta ja tulvivia polkuja sulamisvesien takia.
Poikkesimme hieman reitiltä ja kävimme katselemassa maisemia Ryläyksen näkötornilla, jonka jälkeen suuntasimme matkan Ryläyksen kodalle. Tässä vaiheessa olimme jo väsyneitä ja märkiä sateen takia, joten toivoimme, että kartassa näkyvä kota olisi edes kohtuukuntoinen. Yllätyimme todella positiivisesti - se oli uusi ja kunnon nukkumakota. Lisäksi vieressä oli nuotiopaikka ja käymälä. Päätimme jättää riippumatot virittämättä ja nukkua kodassa, ulkona kun tuli reilusti vettä ja tuuli kovaa. Päivällinen naamariin ja puhelimen välityksellä katsoimme Suomen lätkämatsia. Kodassa nukutti hyvin ja lämmintäkin riitti. Lisäksi vaatteet sai hyvin kuivumaan pyykkinaruille.
Päivä 3
Aamulla söimme tukevan aamupalan, koska päätimme kävellä loppumatkan pitämättä taukoa. Matkaa Kolille oli enää alle 10km. Tässä vaiheessa vesi oli finaalissa ja seuraavan vedenottopaikan, Mörkövaaran, vettä ei saanut juoda. Onneksi viereisellä suolla oli reilusti lunta jota sulattaa. Veteen jäi paha savun maku, mutta oli se tyhjää parempi.
Vettä sai kuitenkin tankattua kaivosta Ikolanaholla ja siellä, sulatettu lumi, vaihtui kaivoveteen. Keli oli hyvä ja aurinkoinen, eikä koko päivänä satanut vettä. Reitti oli helppoa kulkea, koska enää ei ollut lunta tai tulvia pahemmin haittana.
Mäkränahon jälkeen kävimme katsomassa maisemat kolin nyppylöiltä eli Akka-Koli, Paha-Koli ja Ukko-Koli. Komeata oli. Kolin matkailukeskuksen pihalla olimme aika tarkaan klo 13. Haitarihissillä rinne alas parkkipaikalle ja autolle vaihtamaan vaatteet.
Kollarit ja tennarit tuntuivat tässä vaiheessa mukavilta. Lounastauko matkalla Kolin Portilla ja kahvi Varkaudessa ihan niin kuin menomatkalla. Hieno reissu takana ja uudet reissut suunnitelmissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti