Vaellus Mäntyharju - Repovesi retkeilyreitillä 7.-9.6.2017

Ajatuksena oli lähteä tekemään viimehetken varusteiden testaukset, sekä kenkien sisäänajo pidemmällä matkalla ja isommalla kuormalla, tulevaa lapin vaellusta silmällä pitäen. Rinkkaa pakatessa mielessä ei ollut grammanviilaus, vaan kaikki mitä ajattelin, että voisin tarvita, lähti mukaan. Rinkka unohtui punnita ennen lähtöä, mutta arviolta se olisi painanut noin kolmekymmentä kiloa.

Päivä 1

Reissuun lähdin keskiviikkona aamulla ja olinkin Mäntyharjulla kello 11:00 jälkeen. Auton jätin parkkiin Kisalaan liikuntahallin parkkipaikalle. Kävelemään lähdin hieman ennen puoli kahtatoista. Heti reitin alusta asti opasteet olivat hyvät. Karttaa periaatteessa ei olisi tarvinnut, mutta se on kyllä hyvä olla aina mukana.

Reitin alussa reilu pari kilsaa meni pururataa kävellessä, jonka jälkeen polku kääntyi metsään. Maisemassa oli kangasmetsää, suota ja pieniä lampia. Ensimmäisen pysähdyksen tein Sammalisen kodalla, jonne oli Mäntyharjulta matkaa noin kuusi kilometriä. Kodan ympäristössä oli myös tulipaikka, käymälä ja kaivo. Täytin juomarakon täyteen, koska seuraava kaivo olisi vasta Repoveden kansallispuiston puolella oleva Olhavan kaivo.

Matka jatkui kohti Pitkäjärven laavua, jossa oli tarkoitus pitää lounastauko. Reitti kulki kangasmetsien ja kivikoiden halki hiekkamontun ohitse, jonka ympäristössä oli useita hylättyjä autoja. Hiekkamontun keskellä oleva auto oli myös poltettu. Matkalla oli myös peltoja ja pieniä suolampia.

Hieman ennen Pitkäjärven laavua pystyy valitsemaan kulkeeko Pitkäjärven länsi- vai itäpuolelta. Itse valitsin pidemmän reitin itäpuolelta, koska Matkoslammen laavu on sen reitin varrella ja siellä olin ajatellut yöpyä.

Lounastauon pidin komeissa maisemissa Pitkäjärven laavulla. Laavulta löytyy tulentekopaikka ja käymälä, sekä laituri ja hiekkaranta. Laavun läheisyteen on rakennettu myös ympäristötaidealue, jossa on tehty monta erilaista taideteosta luonnosta saatavista tarpeista.

Lounaan jälkeen vuorossa oli aika paljon kävelyä hiekkatiellä ja pieni pätkä asfalttia, koska reitti kulki junaraiteiden ylittävää siltaa pitkin. Loput kilometrit ennen Matkoslammen laavua oli kuitenkin metsässä kulkevaa polkua. Pienen tauon pidin Ojakorvenlammen taukopaikalla.

Matkoslammelle saapuessani siellä oli pari maastopyöräilijää koiran kanssa. He olivat jo saunomassa, joten pääsin lämpöiseen saunaan heti ruokailun jälkeen. Sauna oli hyvä ja yllätti positiivisesti. Myös laavu oli siistissä kunnossa ja hyvin varusteltu. Laavulla oli aurinkopaneelit ja mahdollisuus ladata puhelinta tai muuta elektroniikkaa. Laavulle tuodaan myös vettä kerran viikossa, joten sain täydennettyä oman juomarakon. Maastopyöräilijät nukkuivat laavussa, joten virittelin itselleni teltan. Varsinaista telttapaikkaa alueella ei ole, mutta kahden hengen tunneliteltta mahtui hyvin saunan lähistölle. Matkaa tuli taitettua päivän aikana reilu 25km.

Päivä 2

Aamulla en pitänyt kiirettä lähdön kanssa, vaan nukuin aika pitkään ja söin rauhassa aamupalan. Heti alkumatkasta reitti kulki taas paljon tietä pitkin, mutta onneksi aika nopeasti pääsi myös metsän puolelle. Nuolniemen eteläpuolella oli useita vuoden 1918 taistelupaikkoja merkittynä kyltein. Ainakin kolme vartiopoteroa oli matkan varrella. Muuta historiallista oli Kuitinoja, josta oli aikoinaan uitettu tukkeja. Kuitinojan jälkeen alkoi kipuaminen Nuollammenvuorelle. Rinne oli jyrkkä, mutta viereinen kallio ja näkymät huipulta olivat hienot.

Nuollamminvuorelta laskeuduin Pitkälammen rantaan pitämään lounastaukoa. Laavu oli mukavalla ja suojaisalla paikalla lammen rannassa, mutta paikalla oli myös kauheasti hyttysiä. Siirryinkin suosiolla takaisin lammen toiselle rannalle hieman avoimempaan maastoon, jotta saisin rauhan hyttysiltä. Ruokailun lomassa kävin myös hetken heittelemässä virvelillä lammen rannassa.

Lounaan jälkeen polku jatkui Pitkänlamminvuorelle, josta oli hienot näkymät Pitkälammelle. Hetken päästä reitti jatkui taas hiekkatien kävelynä. Karttaan merkityn Kalamajan jälkeen reitti suuntasi taas metsän puolelle ja nousu kohti Riuttanvuorta alkoi. Riuttanvuoren juurelta alkoi myös Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualue. Huipulta oli hienot näkymät kohti Repovettä. Jatkoin matkaa kohti Olhavaa, jonne oli enää pari kilometriä matkaa.

Olhavanvuorella katselin hieman aikaa maisemia, jonka jälkeen suuntasin Olhavan kaivolle täydentämään vesivarastoja. Kaivolla näin ensimmäiset vastaantulijat sitten Matkoslammen laavun. Tästä ei ollut matkaa yöpymispaikalle, eli Kuutinkanavalle, kuin pari kilometriä, mutta poikkesin kuitenkin reitiltä Mustalamminvuorelle katsomaan maisemia näkötornista. Sieltä on hienot näkymät mm. Olhavalle ja Kuutinlahdelle. Kuutinkanavalle päästyäni rupesin päivällisen tekoon. Matkaa oli kertynyt noin 21km. Teltan pystytin Kuutinkananvan itäpuolelle, vanhalle paikoitusalueelle.

Päivä 3
Yöllä oli alkanut sataa ja sade jatkui myös aamulla. Puin teltassa kuorivaatteet päälle ja rupesin purkamaan telttaa. Teltan pakattuani suuntasin Kuutinkanavan länsipuolelle, koska tiesin siellä olevan tulipaikan, joka on katettu. Siellä söin aamupalan ja vaihdoin kuulumiset muutaman muun retkeiljän kanssa. Kävin rannassa myös katselemassa maisemaa sateiselle Kuutinlahdelle. Aamupalan jälkeen lähdin sateeseen kävelemään kohti Lapinsalmea, jotta ehtisin linja-autoon, jolla oli tarkoitus palata Mäntyharjulle.

Matkalla poikkesin vielä katsomaan maisemia Katajavuorelta, koska olin hyvissä ajoin liikenteessä ja ehtisin hyvin linja-autoon. Linja-auto olikin aikataulussa ja paluumatka Mäntyharjulle alkoi. Mäntyharjulla oli enää lyhyt matka käveltävänä linja-autoasemalta Kisalaan.

Loppuyhteenvetona voi todeta, että reitillä oli paljon hienoja ja erilaisia maisemia. Reitti oli hyvin merkitty ja laavuja/tulipaikkoja oli hyvin. Vettä ei saanut kuin parista paikkaa Mäntyharjun ja Repoveden välillä, joten se kannattaa huomioida tai sitten ottaa veden järvestä ja keittää sen. Matkoslammen sauna oli kyllä todella positiivinen asia reitillä. Itse en tykännyt hiekkatiellä kävelystä, jota kertyi matkan varrella yllättävän monta kilometriä. Reitti voisi olla mukavampi ajaa maastopyörällä ja reitti kulkeekin aika paljon samaa uraa kuin vaellusreitti.

Vaellus Isojärven kansallispuistossa 24.-26.3.2017

Tälle reissulle sain matkakaveriksi opiskeluaikaisen kämppiksen, Rikun. Alun perin tarkoitus oli lähteä Etelä-Konneveden kansallispuistoon, mutta muutaman muuttujan takia retkikohteeksi valikoitui Isojärven kansallispuisto. Molemmat sai koko viikonlopun perjantaista sunnuntaihin vapaaksi, joten reissussa ehtisi olla kolme päivää.

Päivä 1

Riku oli tullut meille jo edellisenä iltana, että pääsemme lähtemään suht ajoissa liikenteeseen. Aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Kuhmoista. Jyväskylästä matka-aika Heretyn parkkipaikalle oli noin 1h 20min. Parkkikselta lähdimme kävelemään vähän yli 11.

Heti alkumatkasta polkujen luonne kävi selväksi. Lumi oli pakkaantunut talven aikana poluille ja nyt polkujen tilalla oli liukasta jäätikköä. Päätimme siis kävellä hieman polun vieressä helpottaaksemme etenemistä.

Kiersimme Heretyn luontopolkua pitkin myötäpäivää nähtävyydeksi ilmoitetulle siirtolohkareelle, joka on tarinoiden mukaan jättiläisten paikalle tuoma. Siirtolohkareen jälkeen suuntasimme kohti Hevosjärveä, jossa pitäisi olla myös majavia. Näimmekin jo matkalla sinne muutaman padon. Hevosjärvelle saavuttaessa alkoi hieman olemaan jo nälkä, joten jatkoimme matkaa Kuorejärven laavulle. Siellä odottikin asiallinen laavu ja tulentekopaikka, joten rupesimme lounaan tekoon. Ruuan teko vaati vettä, joten Riku rupesi hankkimaan sitä kirveen avulla.

Lounaan jälkeen palasimme Hevosjärven pohjoispäähän, josta oli tarkoitus lähteä käymään Valkulamminvuorella. Siellä piti olla jonkinlainen luolasto, joka kiinnosti sen verran, että siellä oli pakko käydä. Matkalla luolalle näimme Hevosjärvellä reissun ensimmäisen majavan pesän. Luolasto on kansallispuiston ulkopuolella, noin 300 metriä rajasta. Luola oli muutaman kymmenen metrin mittainen, mutta kauhean pitkälle emme menneet, koska kaikki pinnat olivat liukkaat jään takia. Täytyypä käydä siellä joskus uudestaan kesäaikaan.

Valkulamminvuorelta palasimme Hevosjärvelle ja jatkoimme matkaa Vahterjärvelle, jossa oli tarkoitus yöpyä. Matkalla oli taas vanhaa havumetsää, jokunen iso siirtolohkare ja majavan jättämiä jälkiä.

Perillä odotti tyhjä ja hyväkuntoinen laavu rannassa. Polttopuita oli myös todella paljon laavun läheisyydessä. Teimme tulet laavun edessä olevalle nuotiopaikalle ja aloimme valmistautumaan päivällisen tekoon. Päivälliseksi oli loimulohta, perunoita ja paistettua punasipulia. Päivällisen jälkeen kello oli jo sen verran, että rupesimme pikku hiljaa valmistautumaan yöpuulle.

Päivä 2

Aamulla herätessäni huomasin maiseman muuttuneen. Maa oli aivan valkoinen, sillä yöllä oli satanut muutama sentti lunta. Mietin siinä miten haastavaa kävelystä voi tulla, kun lumi oli peittänyt poluilla olevat jäiset kohdat... Noh, aamupalan tekoon, että pääsee matkaan.

Heti alkumatkasta vastaan tuli sauvakävelyllä oleva pariskunta. Heillä oli nastalenkkarit, mutta eipä niistäkään kuulema ollut oikein hyötyä lumisateen takia.

Kävelimme Hirvivuoren itäpuolta kohti Isojärven rantaa ja poistuimmekin polulta jäälle. Oli huomattavasti helpompi edetä jäällä kuin rinteessä jäisillä poluilla. Kävelimme jäällä Kalalahden laavulle asti, missä pidimme lounastauon. Askel taisi olla kevyt kun näytän aivan aaveelta kuvissa ;)

Lounaan jälkeen seuraava etappi oli Huhtalan torppa, josta vanhimmat merkinnät kirkonkirjoissa ovat 1700-luvulta. Torppa on merkittävä suojelukohde ja lisäksi pihapiirissä on muitakin rakennuksia. Huhtalaan kiersimme Kaatvuoren pohjoispuolelta.

Huhtalaa tarpeeksi ihmeteltyämme lähdimme kävelemään takaisin Vahterjärveä kohti, sillä ajoimme yöpyä siellä seuraavankin yön. Huhtalasta lähtiessä kello oli noin 16:00. Kalakorvessa näkyi taas paljon majavan työn tuloksia. Ja Lepolammin lähellä oli jouduttu hijattain siirtämään patikointireitin paikkaa tulva-alueen alta. Ilta alkoi hämärtyä jo hieman ennen kuin ehdimme Vahterjärven laavulle. Samalla taivas alkoi kirkastua ja pakkanen kiristyä. Riku oli päivällä aikaisemmin pohtinut kovaa hikoilua ja mietti jos kävisi pesulla laavulla. Hän näytti savolaista hulluutta menemällä jäälle pelkissä villasukissa ja kauhomalla avannosta jäistä vettä päällensä.

Olimme tehneet tulet nuotioon ja aloimme valmistelemaan päivällisen tekoa, kun huomasin kaksi lähestyvää valoa järven vastarannalla. Sieltä saapuikin laavulle pari vanhempaa herrasmiestä Tampereelta, jotka olivat tulleet kuuntelemaan pöllöjen huhuilua. Päätimme, että sopu sijaa antaa ja he mahtuisivat kyllä laavuun nukkumaan, vaikka heillä oli varuilta teltta mukana. Istuimme iltaa nuotion ääressä melkein puolille öin ja katselimme samalla todella komeaa tähtitaivasta kirkastuneen taivaan ansiosta.

Päivä 3

Heräilimme aamulla yhdeksän aikoja ja rupesimme tekemään aamupalaa nuotion ääressä. Vanhemmat herrat lähtivät tässä vaiheessa Kuorejärven laavulle brunssille ja kiittivät seurasta. Mekin lähdimme aamupalan jälkeen kohti Kuorejärveä, mutta päätimme pyörähtää matkalla Lortikanvuoren luontopolkua pitkin Lortikanvuorelle katsomaan maisemia.

Lepolammin luona oli tuoreita majavan jälkiä ja löytyipä sieltä pesäkin, joka on todennäköisesti käytössä oleva. Tässä oli siis tulvan syy ja miksi polkua on siirretty kulkemaan muualta.

Koska viimeiselle päivälle ei ollut matkaa paljon taitettavaksi, ja reitin varrella ei ollut oikein sopivaa lounaspaikkaa, päätimme kävellä suoraan autolle ja pysähtyä kotimatkalla syömään. Olimme takaisin Heretyn parkkipaikalla hieman yhden jälkeen ja kotimatka pääsi alkamaan.

Isojärven kansallispuisto vaikutti oikein mukavalta kohteelta ja kesällä se varmasti on vielä hienompi. Turhaan ei Isojärven logossa ole majava, sillä sen jättämiä jälkiä oli paljon nähtävissä, uusia ja vanhoja. Laavut olivat asiallisia ja läheisyydestä löytyi paljon polttopuita. Isojärvi soveltuu varmasti hyvin kesällä päiväretkille tai yön yli retkille. Alueen lyhyitä rengasreitejä yhdistelemällä pitäisi tulla n.20km pitkä kierros. Meillä kolmeen päivään kertyi yhteensä 36km kaikkine kiertelyineen.

Vaellus Kaldoaivin erämaassa 15.-19.8.2016 Osa 2, päivät Ylä-Pulmankijärvellä

Jos et lukenut alkua, niin ensimmäiseen osaan pääset tästä!

Päivä 4

Aamulla heräilimme joskus kahdeksan aikaan ja rupesimme kokkailemaan aamupalaa. Yön nukuin hyvin, vaikka kammin yläpunkka oli hieman ahdas ja matala. Aamupalan jälkeen lähdimme katsomaan kammin läheisyydestä löytyvää Junkersin hylkyä. Samalla otimme kalastusvälineet mukaan ja matkalla hylylle pääsimme jo kalastelemaan.

Lentokoneen raato löytyikin helposti Pulmankijoen toiselta puolelta pienestä kosteikosta. Kyseessä on siis saksalainen Ju 52 -kuljetuskone, jonka venäläiset ampuivat alas 19.10.1944. Jäljellä oli vielä hämmästeltävää, vaikka paljon koneen osia on kadonnut hylyltä vuosien varrella. Aadolfin kammista löytyi myös vanha kuva, jossa hylky on paljon paremmassa kunnossa kuin nykypäivänä.

Aikamme hylkyä hämmästeltyämme päätimme lähteä Pulmankijokea pitkin takaisin Ylä-Pulmankijärvelle kalaan. Joen rantaa kulkiessa samalla kalastelimme ja yksi pieni tammukka nousi itselle ylös. Muillakin oli kala ollut kiinni, mutta tuloksena oli karkuutus. Kello alkoi olla jo tässä vaiheessa sen verran, että kävimme kammin luona syömässä hieman luonasta ennen kuin lähdimme pidemmälle kiertämään järveä.

Lounaan jälkeen kiersimme järveä länsipuolelta aivan eteläpäähän asti. Alkumatkasta oli syönnin kanssa vähän hiljaisempaa, mutta sitten alkoi kalaa tulla tasaiseen tahtiin. Harjusta nousi ylös ja muutama oli ihan hyvän kokoinen. Päivällisen kalat oli hankittu. Myös pari haukea nappasi kiinni ja isoin oli Sepon saama 4kg pötkylä. Paluumatkalla kammille syönti alkoi taas hieman hiipua. Rinteessä oleva koivikko oli kärsinyttä, lieneekö tunturimittari tehnyt tuhojaan myös täällä.

Päivälliseksi saimme taas harjusta sekä paistettua sipulia ja lisukkeeksi tein kanapastaa. Resepti välähti mieleen lennosta ja pasta syntyi Lämmin Kuppi kanakeitosta, nuudeleista, säilykekanafileestä ja voista. Lisäksi Seppo paistoi melle jälkiruuaksi lettuja. Päivällisen suuri yllätys oli kolme kylmää olutta, jotka Eetu kävi hakemassa läheisestä purosta, johon oli ne jemmannut edellisenä iltana. Hän oli kantanut ne mukanaan viimeisen illan "juhlajuomaksi". Samalla kun nautimme oluita kävelimme viereiselle harjanteelle katselemaan kuutamoa ja maisemaa Ylä-Pulmankijärvelle.

Kävimme vielä illemmalla Eetun kanssa järvellä kokeilemassa olisiko kala iltasyönnillä. Mietimme miten nopeasti aika on kulunut reissulla ja seuraavana päivänä olisi jo aika lähteä takaisin Sevettijärvelle. Kalaa ei tullut ja lähdimme kammiin nukkumaan.

Päivä 5
Nukuimme aamulla suhteellisen pitkään, varmaan jonnekkin yhdeksän tienoille. Olimme suunnitelleet päivän ohjelmaan ensimmäiseksi viereiselle putokselle vierailua ja kiipeämistä putouksen huipulle. Sen jälkeen oli tarkoitus kalastaa loppupäivä ennen kuin kyyti saapuisi hakemaan.
Putous oli hienon näkoinen ja maisemat mäen päältä, kohti Ylä-Pulmankijärveä, olivat upeat. Kävelimme jonkin aikaa rinteellä katselemassa maisemia miettien, että kohta joutuisi jo lähtemään pois. Laskeuduimme mäeltä takaisin kammille syömään ja hakemaan kalastusvälineet.

Lähdimme kiertämään järven länsireunaa, mutta emme menneet kovin pitkälle, koska ajattelimme käydä kalassa Pulmankijoen varressa. Seppo jäi tässä vaiheessa odottelemaan järven rantaan sovitulle noutopaikalle ja minä lähdin Eetun kanssa etenemään jokea alas päin. Ehdimme käydä reilun kilometrin päässä kun käännyimme aikataulun painaessa päälle. Saaliiksi tuli pari karkuutusta ja yksi tammukka myös ylös asti. Sen koko ei tosin ollut päätä huimaava. Palasimme järven rantaan Sepon luokse ja rupesimme vielä tekemään ruokaa, koska seuraava ruokailu olisi vasta yöpaikassa.
Hieman ennen seitsemää alkoi kuulua lupaava pörinä ja kohta yläpuoleltamme vilahti laskeutuva vesitaso. Aallokon mukana lentokone rantautui aivan meidän viereen. Lentäjä näytti osaavan kyllä hommansa. Pakkailimme tavarat ja nousimme itsekkin koneeseen. Oli mielenkiintoista päästä vesitason kyytiin, kun aikaisemmat lentokokemukset on ollut paljon isommalla koneella.

Maisemat olivat todella hienot yläilmoista käsin ja oli kiva katsoa paikkoja mistä olimme aikaisemmin kävelleet. Lento kesti noin 20 minuuttia, jonka jälkeen laskeuduimme Sevettijärvelle. Pääsimme aivan auton viereen, joka odotti muutaman kymmenen metrin päässä. Lento oli kohtuu hintainen kolmelle ihmiselle, vähän reilu 500 euroa yhteensä.

Pakkasimme tavarat autoon ja lähdimme ajamaan kohti majapaikkaa, joka sijaitsi muutaman kymmenen kilometrin päässä Inariin päin. Perillä meitä odotti reilun kokoinen rivitaloasunto ja ensimmäisenä laitoimme saunan päälle. Oli kiva päästä saunomaan ja pesulle viikon reissun jälkeen. Iltapalalla rupesimme jo miettimään mihin ensi kesänä voisi lähteä reissulle. Vaihtoehtoina oli ainakin Vätsäri ja Käsivarsi. Iltapalan jälkeen lähdimme nukkumaan, koska seuraavana päivänä olisi aikainen herätys ja pitkä kotimatka.

Follow my blog with Bloglovin